STOP THE PRESS!

Need for Speed: ProStreet

prostreetTekijä: EA Games
Julkaisija: Electronic Arts
Arvio: 2,5/5

Need For Speed -sarja on kehittynyt viime vuosina hyvin hajuttomaksi ja mauttomaksi autoelvistelyksi. ProStreet ei valitettavasti tee poikkeusta kehnoon kehityssuuntaan, vaikka pelillisesti se ottaakin vaihteeksi askeleen toiseen suuntaan. Tällä kertaa rällätään puhtaan laillisissa merkeissä, eikä lakia rikota muuta kuin ehkä liiallisten pakokaasupäästöjen muodossa. Tämä vie peliltä omalta osaltaan jo ensimmäisen välipohjan, sillä etenkin Most Wantedin suola olivat mielestäni nimenomaan vauhdikkaat takaa-ajot. Niiden takia käynnistän kyseisen pelin edelleen silloin tällöin.

Visuaalisesti peli on hyvin MTV-sukupolvelle suunnatun näköistä. Automallit ovat todella hienoja ja yksityiskohtaisia ja ne myös hajoavat erinomaisen nätin näköisesti. Edellisen osan synkeä ja ikuinen yömaisema on myös vaihtunut porottavaan auringonpaisteeseen. Äänipuoli toimii kohtuullisen hyvin, joskin musiikkivalinnat eivät juuri omaa korvaa miellytä. Etenkin ääninäyttely on hoideltu loistavasti, kuten EA:n viime aikojen peleissä on jo tottuttukin. Kontrollipuolella tuntuu olevan enemmän hankaluuksia. Rattiohjainta kokeiltaessa ajotuntuma oli suoraan sanottuna hirveä, näppäimistöä ei kannata edes harkita, joten kohtuullinen padi on käytännössä ainoa jolla autoon saa minkäänlaista tatsia.

Erilaiset kisamuodot ovat pääosin tuttua kauraa edellisistä osista. Ehdottomasti tylsimpänä skabana mainittakoon drag-kisat, joissa siis ei pueta mieskuskia naiseksi, vaan kyse on tietysti kiihdytysajoista. Käytännössä kyse on tylsästä reaktiotestistä, jossa vaihde kuuluu iskeä silmään juuri oikealla hetkellä – hohhoijaa. Mukana on myös Carbonissa suurta vihaa nostattanut driftaus, eli laji, jossa pyritään etenemään radalla kahva edellä. Tällä kertaa luistelu on toteutettu sentään asteen inhimillisemmin. Carbonissa en muistaakseni useiden kymmenien yrityskertojenkaan jälkeen saanut läpäistyä yhtäkään drift-kisaa. Autovalikoima on tuttuun tyyliin vähintäänkin riittävän laaja. Aivan surkeilla kauppakasseilla ei sentään tarvitse alussa surrata (VW Golffistakin on sentään GTI-versio), mutta pitkä matka on kuitenkin kuljettava, mikäli mielii päästä käsiksi todellisiin turboluukkuihin. Rassien virittely kuuluu myös asiaan. Tuunailu onkin aiempaa yksityiskohtaisempaa, ja keskittyy hieman enemmän konepellin sisäpuolen uudelleenjärjestelyyn, kuin ulkokuoren koristeluun.

Need for Street: ProStreet jakaa mielipiteitä, kuten suurin osa sarjan peleistä aiemminkin. Itse en löytänyt pelistä tällä kertaa sen piilevää hienoutta, vaikka odotukset olivatkin korkealla. Moni muu on digannut tästä kuitenkin enemmän kuin mistään sarjan viime vuosina julkaistusta osasta. Suosittelisin tsekkaamaan pelistä demoversion ennen ostopäätöstä.

P.S. PC-versio muuten vaatii rekisteröitymisen, mikä estää käytännössä pelin myymisen eteenpäin.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by EA Games, 2007