STOP THE PRESS!

The Golden Compass

golden_compassTekijä: Shiny Entertainment
Julkaisija: Sega
Arvio: 1/5

Golden Compass saapui joulunajan elokuvateattereihin melkoisen kohun saattelemana. Ameriikoissa yleinen suhtautuminen oli jossain jumalanpilkan seutuvilla, kyyniset kriitikot syyttivät viime vuosien suurten fantasiaelokuvien vanavedessä ratsastamisella. Alkuperäiskirjan ystävien leffavierailuista huolimatta elokuvaa pidetään pahana floppina, mutta miten käy oheistuotepelin?

Kirjaa lukemattomana ja leffaa näkemättömänä pelin kanssa on kuin pingviini pohjoisnavalla. Alku on vielä helppo ymmärtää ja on menevän suoraviivaista toimintaa, mutta sitten mennäänkin sellaisille joutavuuden harhapoluille, ettei paremmasta väliä. Orpotyttö Lyran kavereita on joutunut Gobblersien kidnappaamaksi ja kaverina toimivat pikkupiru Pan, joka voi muuttaa muotoaan tehtävien suorittamisen avustamiseksi sekä jääkarhu Iorek. Tarina etenee elokuvapätkillä, mutta niin pienissä palasissa, ettei mistään saa oikein otetta.

Kohtuullisen vauhdikkaan alun jälkeen päädytään Lyran kouluun ja saadaan samantien kouluesimerkki siitä, miten tehdään tylsä peli. Lepsut kontrollit ja jääräpäinen kamera vaivasivat aikoinaan monia lisenssipelejä ja luulin jo, että nykyään niihin panostetaan enemmän, mutta Golden Compass palauttaa kytkypelien perinteet 2000-luvun alkupuolelle. Supertylsää on etenkin muiden hahmojen kanssa keskustelu minipelien välityksellä, sillä pienikin jutustelu tuntuu kestävän useita kymmeniä minuutteja. Kaikkeen muuhun riittää nappien oikea-aikainen painelu.

Graafisesti mennään siedettävällä PS2-tasolla, mutta vain juuri ja juuri. Mielikuvituksettomat ympäristöt ja tönköt animaatiot lähinnä korostavat itse pelaamisen tylsyyttä, enkä tämän perusteella menisi kyllä elokuvaa katsomaan. Äänipuoli on samalla tasolla, vain musiikki nousee hetkittäin fantasianomaiseksi. Jos tältä tuotteistuksen nimiesineeltä, eli siltä tarunhohtoiselta Kultaiselta Kompassilta kysyisi, kannattaako tätä peliä hankkia, vastaus olisi ’ei’. Se on puuduttava ja pelaajan aliarvioiva tekele, josta puuttuu peli-ilo.

Manu Pärssinen for smackthejack

Kuva (c) Sega 2007