STOP THE PRESS!

Grand Theft Auto IV

gtv4Tekijä: Rockstar North
Julkaisija: Rockstar Games
Arvio: 5/5

Grand Theft Auto IV on kiistämättä vuoden odotetuin ja uutisoiduin peli. Kohu sen väkivaltaisuudesta nousi jo paljon ennen kuin kukaan oli nähnyt pelistä sekuntiakaan ja vaikka ylilyönteihin sorruttiinkin, muistutan jo heti aluksi – GTA IV on aikuisten peli. Siinä on K-18 -ikäraja, siinä harrastetaan aikuisten välisiä suhteita, tapetaan viattomia ja vähemmän viattomia, kiroillaan olan takaa ja ollaan muuten vain töykeitä. Kaiken tämän, lajityypille ja juonelle olennaisen tauhkan takaa löytyy joka tapauksessa yksi tähänastisen pelihistorian merkkipaaluja, monellakin saralla.

GTA IV kertoo Niko Bellicistä, itäeurooppalaisesta rutjakkeesta, joka rantautuu kuvitteelliseen Liberty Cityn (käytännössä New York) kaupunkiin mielessään serkkunsa lupaukset makeasta elämästä. Puheet olivat kuitenkin suuria ja pakon sanelemana Niko joutuu rikollisiin puuhiin, jotta asiat saadaan järjestykseen. Matkan varrella tavataan ihmisiä, deittaillaan, ajellaan, vietetään vapaa-aikaa, tehdään töitä ja tutustutaan suunnattoman suureen Liberty Cityyn.

Itse asiassa GTA IV:n kaupunki ei ole aivan niin suuri pinta-alaltaan, kuin joissain edeltäjissä, mutta se tuntuu suuremmalta – ja ennen kaikkea, ehkäpä ensimmäistä kertaa voi tosissaan sanoa pelikaupungin olevan elävä. Konsolin tehoja on ihan mukavan ja törkeän yksityiskohtaisen graafisen ilmeen lisäksi käytetty paljon siihen, että kaupungin väestö liikkuu, toimii ja reagoi luonnollisesti. Kerrassaan hämäävän todellista paikoittain. Kun Liberty Cityn katuja huuhtoi ensimmäistä kertaa ukkosmyrsky ja jyrinää tehosti tärisevä ohjain, piti vain sanoa ’vau’. Erinomainen idea ja peliä hyvin nykypäivään tuova ominaisuus on Nikon kännykkä, joka saattaa soida missä ja milloin vain jonkun pyytäessä apua tai baariseuraa. Itsekin sillä voi toki soitella jos minkäkin asian perään – vaikkapa naisen.

GTA IV:hin on käytetty suunnattoman paljon rahaa, aikaa ja työvoimaa. Oli kyse sitten ääniraidasta, ääninäyttelystä, verkkopelitiloista tai tekemisen määrästä, on panostus kerta kaikkiaan uskomatonta. Meikäläiselle iski eniten se, että nyt GTA:n päähahmosta alkaa oikeasti välittää. Nikon vähitellen aukeava sielunelämä saa pelaajan samaistumaan symppikseen, mutta karuun äijänkörilääseen, jonka sisällä sykkii sydän, vaikka se voi kylmäverisen vastustajien kohtelun vuoksi unohtuakin. Pelin tarina nousee kaiken muun yläpuolelle. Harva, jos kukaan, pystyisi kirjoittamaan 30 tuntia koukussaan pitävän elokuvan.

Grand Theft Auto IV on ansainnut täysiä pisteitä ympäri maailmaa, mutta aivan täydellinen se ei ole. Itselläni kesti useita tunteja päästä kunnolla mukaan ja kontrollit tuntuvat toisaalta yliherkiltä ja toisaalta lepsuilta. Näennäinen realistisuus luo paljon tilanteita, joissa alkaa ihmetellä, että miksi jotain juttua ei voikaan tehdä – ja niin edelleen. Todellisuudessa peliarvostelija on kuitenkin tällaisen taidonnäytteen edessä niin polvillaan, ettei mikään edellä mainituista haittaa. GTA IV on erinomainen peli, erinomainen kokemus ja varmasti parhaiten toteutunut GTA-visio tähän asti.

Manu ”the Mangler” Pärssinen for smackthejack

Image (c) Rockstar Games, 2008