STOP THE PRESS!

Left 4 Dead

left_4_deadTekijä: EA / Valve
Julkaisija: Certain Affinity
Arvio: 4,5/5

Left 4 Dead, kuolemaan jätetyt, ovat neljä selviytyjää kaupungissa, joka on täynnä (siis aivan, piripintaan täynnä) eläviä kuolleita. Eikä niitä hitaasti löntystäviä, joita voi lyödä tuolilla päähän ja kävellä pakoon, vaan agressiivisia, nopeita, pelaajan tekemisiin reagoivia murhanhimoisia otuksia.

Moottoripyöräjengiläinen, opiskelija, entinen sotilas ja IT-nörtti kohtaavat matkallaan kohti turvapaikkaa ja pelastusta näitä otuksia laumoittain. Suurin osa niistä on helppoa ruokaa haulikolle, Molotovin cocktailille tai konepistoolille, mutta aina välillä joukossa on räjähtäviä, myrkkysavuavia ja muuten vain vikkelämpiä eliöitä, joiden listimiseen on oma taktiikkansa. Kuulostaa varsin yksinkertaiselta idealta peliksi ja siinä onkin sen nerous. Pelaaja on yksi näistä neljästä ja muut voivat olla joko tekoälyn ohjastamia apureita tai – mikä erinomaisinta – verkkopelikavereita. Täysin zombie-elokuvamaisessa tunnelmassa edetään ahdingosta, sydämentykytyksistä ja ahdistuksesta toiseen, kunnes löytyy tarpeeksi kestävä ovi tai pelastus helikopterin muodossa. Tietenkään kavereita ei saa ampua ja pulaan jääneitä pitää auttaa. Ryhmähenki on huipussaan, kun takana on seinä ja edessä kymmeniä vihaisia zombeja.

Elokuvamaisuutta korostetaan neljällä eri ympäristöihin sijoittuvalla kampanjalla. Left 4 Deadin erikoisuus on kaikkea valvova tekoäly, josta pelintekijät käyttävät nimeä ’The Director’. Se lisää peliin dramaattisia joukkohyökkäyksiä, sijoittelee maisemiin lisää varusteita ja vihollisia ja tahdittaa menoa sen mukaan, kuinka hyviä pelaajat ovat ja mm. mikä heidän pelihahmonsa kunto ja sijainti on. Näin jokainen pelikerta on erilainen. Myös selkäpiitä karmiva hento musiikki ja apumiesten kommentit tulevat sen mukaan, millaiseksi The Director näkee pelitilanteen. Käytännössä touhu toimii erinomaisesti. Kerrassaan hienoa.

Grafiikkapuolella peliä pyörittää Half-Life 2 -peleistä tuttu Source-pelimoottori ja tekee sen pientä bugailua lukuunottamatta hienosti. Kun näkymä täyttyy verisistä raajoista ja zombieiden ruumiita on käytävällä katonrajaan asti, haulikko savuaa ja pelaaja itse taas muistaa hengittää, niin huomaa, että tässä pelissä on sitä jotakin. Se on enemmänkin räiskintää kuin selviytymiskauhua, mutta yöaikaan en sitä silti yksin pelaisi. Ikäraja on enemmän kuin kohdallaan. Moninpelitilassa pelaajia on sekä ’selviytyjien’ että ’tartunnan saaneiden’ joukoissa ja pienet kikat tekevät myös siitä vallan erilaisen verkkopeliräiskintäkokemuksen, kuin mihin on totuttu.

Zombieiden, kauhun, co-op-pelien ja koukuttavan räiskinnän täysi-ikäisille ystäville ehdoton ostos.

Manu Pärssinen for smackthejack

Kuva (c) Valve 2008