STOP THE PRESS!

Skate 2

skate2Tekijä: EA Black Box
Julkaisija: Electronic Arts
Arvio: 4,5/5

Olen viettänyt viime viikon grindaten, spinnaten, grabbaillen, feikkaillen, muteillen ja ties mitä muuta. Olen siis skeitannut – virtuaalisesti tosin. Oikealle laudalle en uskaltaisi astua ikipäivänä ja siksipä lautailupäiväunien toteuttaminen New San Vanin uskomattoman laajassa kaupungissa onkin ehtaa viihdettä. Jatko-osan tapahtumat sijoittuvat noin 5 vuotta ensimmäisen pelin jälkeen ja pelaajan esittämä skeittilegenda vapautuu vankilasta havaitakseen, että jättimäinen Mongo Corporation on asettanut entistä tiukemmat rajoitukset harrastukselle. Kulttuuri on kuitenkin elossa ja jo hetken päästä kuviot tuntuvat tutuilta kisoineen, hyvien skeittipaikkojen valtaamisineen ja tehtävineen.

Mahdollisten temppujen määrä on tuplaantunut, niiden suorittaminen tuntuu edelleen luonnolliselta ja realistiselta – usein siis myös erittäin vaikealta ja uutuutena laudalta pääsee myös pois. Ensimmäisessä Skatessa monia turhautumisia aiheuttivat liian jyrkät ylämäet ja rappuset, vaan eivät enää. Kävelykontrolleihin ei ole juurikaan panostettu ja toisinaan niihin palaa pinnakin, mutta hyvä silti, että ne ovat olemassa. Toinen uutuus on mahdollisuus siirrellä tiettyjä esineitä paikasta toiseen, esim. ramppi parempaan paikkaan temppujen suorittamista varten. Vaikka erilaiset eventit ja tehtävät sekä uralla eteneminen ovatkin Skate 2:n suola, yllättävän usein huomasin jääneeni muuten vain temppuilemaan useaksikin tunniksi, kun kaupungista löytyi hyvä skeittimesta. Vaikkapa kerrostalon katolle kiipeäminen ja sieltä alas hyppääminen upean tempun tai kunnon onnettomuuden (Hall of Meat on Jackass-tyylinen pisteidenkeräyslisä) toivossa koukuttaa armottomasti.

Graafisesti Skate 2 on hieno – sieltä täältä löytyy hieman suttuistakin kuvastoa, mutta pelin laajuuden huomioon ottaen tämä on pientä. Varsinkin X360:n kiintolevylle asennettuna kaupunki soljuu huikeata vauhtia rullailijan silmien edessä, eikä levyltä pelattaessakaan juuri tökkimistä esiinny. Pientä hampaidenkiristystä löydän pelin vakiokuvakulmasta, joka onnistuu usein peittämään sen kaiteen, jolle pitäisi hypätä, sekä ääniraidasta, joka toistelee samoja lauseita turhan usein, eikä tarjoa musiikkirintamalla kummempaa tykitystä.

Edelleen Skateen pitää suhtautua kunnioituksella. Sen temppuja pitää oikeasti harjoitella niistä selvitäkseen ja välillä tuntuu, että eteen nousee vähän iso seinä. Sitkeällä yrittämisellä haasteista kuitenkin selviää, varsinkin kun koneen ohjastamatkin skeittarit osaavat mokailla. Yksinpelitilan lisäksi voi myös haastaa kavereita verkkopelissä tai saman koneen äärellä. Skeittipelit ovat saaneet taas uuden kuninkaan. Skate 2 ei ole niin innovatiivinen kuin edeltäjänsä, mutta se hioo kulmia juuri niistä paikoista, joista ennen jäi hiertämään. Se on koukuttava, hauska, massiivinen, haastava ja realistinen. Meitsi pistää taas lippiksen nurinpäin ja ottaa kapulan käteen. San Vanin kaduilla nähdään.

Manu Pärssinen for smackthejack

Kuva (c) Electronic Arts, 2009