STOP THE PRESS!

Tom Clancy’s Splinter Cell: Conviction

convictionTekijä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Arvio: 4/5

Sam Fisher on Gears of Warin körmyjen ja Master Chiefin ohella ollut yksi Xboxin tärkeimmistä äijistä. Aiemmat Splinter Cellit ovat olleet ihan mainioita ja kuitenkin erilaisia vastineita Sonyn konsoleiden Metal Gear Solideille, mutta ne eivät ole kuitenkaan olleet vailla ristiriitoja. Jotkut ovat pitäneet Splinter Cellien varjoleikeistä ja tilanteiden toistamisesta uudelleen ja uudelleen, jotkut taas eivät. Minä kuulun jälkimmäiseen joukkioon ja siksipä Conviction on minulle edeltäjiään parempi peli.

Samppa on vetäytynyt pois agenttibisneksestä ja piiloutunut syrjäseuduille etsimään tyttärensä murhaajaa, mutta niin vain asiat mutkistuvat, että mies temmataan jälleen mukaan toimintaan. Third Echelon, jonka uskollinen soturi Sam niin monta vuotta oli, ei olekaan paheista puhdas. Tyttären luvataan olevan elossa ja lisätietojen saamisen verukkeella Sam ottaa tehtävän vastaan. Mukana on monenmoista salaliittoa, salamurhaa ja petturia, niinkuin kunnon agenttijuonessa pitää ollakin.

Splinter Cellin puristisimmat fanit tuhahtavat jo ensimmäisten minuuttien aikana muutetulle pelimekaniikalle, mutta action-pelien ystävälle se on mannaa. Varjoissa vaanimisen ja vihollisten välttelyn sijaan tällä kertaa joudutaan melko usein suoraan tulitaisteluun, mutta pimeydestä löytyy yhä hyviä piilopaikkoja, eikä tehtävää tarvitse aina suorittaa vain yhdellä tavalla. Hiipimällä tehdyistä tapoista saa pojoja Mark and Execute -toimintoon, jolla voi ensin ’merkata’ kohteensa ja sitten antaa koneen hoitaa ammunta. Tehtävien välillä päivitetään aseita, mutta juuri muita Splinter Celleistä tuttuja vimpaimia Samilla ei olekaan käytössään.

Ruumiita ei voi piilottaa, vaikka Ubisoft myöntää että olisi halunnut senkin mukaan. Tästäkin johtuen vihulaisten tekoäly vaikuttaa varsin tomppelilta, kun sohvan takana tai pöydän alla lymyämällä saa pahisten paniikin rauhoittumaan, vaikka olisi juuri lahdannut konekiväärillä puolet heistä. Tunnelma on kuitenkin pääosin kohdallaan ja erityisen tehokkaita ovat kohtaukset, joissa herra Fisher hienovaraisesti kuulustelee vihollisia. Hienona efektinä toimivat Samin muistot ja peliohjeet, jotka heijastetaan kuin projektorilla tapahtumapaikan seiniin. Muutenkin Conviction on varsin nätti peli. Ei kaikkein nätein, mutta nätti kuitenkin. Vielä pitää mainita co-op -peli, jota voi harrastaa myös saman television ääressä ja joka on niin sanotusti pirun kivaa.

Mielestäni Conviction on miellyttävin Splinter Cell -pelikokemus toistaiseksi. Veikkaan, että se jää hieman vähälle huomiolle, mutta näin ei pitäisi mielestäni olla. Ehdoton suositus kaikille agenttitoiminnan ystäville.

Manu Pärssinen for smackthejack

Kuva (c) Ubisoft