STOP THE PRESS!

Koodi 46 (Code 46)

koodi_46Ohjaus: Michael Winterbottom
Käsikirjoitus: Frank Cottrell Boyce
Tuotanto: Andrew Eaton
Pääosissa: Tim Robbins, Samantha Morton, Nabil Elouahabi, Jeanne Balibar
Arvio: 3/5

Michael Winterbottomin (mm. 24 Hour Party People) ohjaaman Code 46:n tapahtumat sijoittuvat jonnekin lähitulevaisuuteen. Maailma on perinteisestä scifistä tuttuun tapaan jakautunut kahtia: niihin joilla on ja niihin joilla ei ole. Osattomat asuvat kurjuudessa autiomaissa, osalliset kaupungeissa. Helppoa ei ole kaupunkilaisillakaan: elämää säätelevät erilaiset koodit, ja kaikkeen tarvitaan jonkinlainen lupa. Koodi 46:n mukaan geneettisesti liian läheiset eivät saa lisääntyä keskenään. Ongelmia tulee, sillä geeniteknologian ja kloonauksen kehittymisen takia vähän kaikki ovat geneettisesti sukua toisilleen. Koodi 46:ta rikkoneiden lapset lopetetaan jo kohdussa ja muistijäljet raskauteen johtaneista tapahtumista pyyhitään.

William Gold (Tim Robbins) saapuu Shanghaihin tutkimaan lupaväärennöksiä. Hän huomaa heti, että syyllinen on Marion Gonzales (Samantha Morton). William kuitenkin rakastuu Marioniin, ja heillä on lyhyt suhde. Williamin lupa oleskella Shanghaissa kestää vain vuorokauden, ja hänen pitää palata perheensä pariin. Kuinka käy rakkauden, kun koodi 46:kin painaa päälle?

Winterbottom on tehnyt elokuvansa pienellä budjetilla ja muutenkin pienesti. Hyvä niin, ei tulevaisuuden maailman luomiseen välttämättä tarvita lasersäteitä eikä leijuvia värkkejä ja vekottimia. Code 46:den tulevaisuuskuva pohjaakin tukevasti tähän päivään. Geeniteknologia ja sen aiheuttamat eettiset ongelmat puhuttavat jo nyt: Onko ihminen pelkästään geeninsä? Ovatko äly, sairaudet, kuolema jo ohjelmoituina ihmiseen ennen syntymää? Kuka saa lisääntyä, ja kuka siihen antaa oikeuden? Hikeä pukkaa, vasta selvittiin Freudin alitajunnasta…

Jotenkin kuitenkin Code 46:n eettiset ja yhteiskunnalliset pohdinnat jäävät ontoiksi. Jollain lailla Roobbins ja Morton eivät suhteessaan onnistu iskemään edes sitä tarvittavaa alkukipinää. Parasta elokuvassa on silti tunnelma. Rakastavaiset ikään kuin leijuvat toistensa ohi, yli ja läpi. Tulee mieleen Wong Kar Wain 2046. Outoa kyllä molemmissa elokuvissa päähenkilö ajelee unissaan mystisellä metrolla kohti outoa, niin, jotain. (numerot 46 muuten molempien elokuvien nimessä; mitähän siitäkin pitäisi ajatella?). Wain elokuvalle Code 46 häviää säälittä.

DVD:n ekstroille on tallentunut poisjätettyjä välikuvia. Inside-pätkässä Code 46:n tekijät pohtivat elokuvan tekemisen motiiveja ja vaiheita. Peruskamaa.

Vesa Skaffari for smackthejack.net

Photo’s copyright by MGM, 2003

Traileri: