STOP THE PRESS!

Broken Flowers – Särkyneet kukat (Broken Flowers)

broken_flowersOhjaus ja käsikirjoitus: Jim Jarmusch
Tuotanto: Jim Jarmusch, Jon Kilik, Stacey E. Smith
Pääosissa: Bill Murray, Julie Delpy, Sharon Stone, Frances Conroy, Jessica Lange, Jeffrey Wright, Tilda Swinton, Pell James 
Arvio: 4/5

Jim Jarmuschin Broken Flowers voitti vuonna 2005 Cannesissa Grand Prixin, eikä ihan syyttä. Broken Flowers on tuttua ja taattua Jarmuschia. Se on romanttinen ja hauska, joskin surumielisellä pohjavireellä ladattu komedia, jossa on lisäksi jopa jännityselokuvan piirteitä. Jarmuschille tyypillisesti myös tien päälle päästään.

Broken Flowers kertoo naistenmies Don Johnstonista (Bill Murray), joka eräänä päivänä saa vaaleanpunaisen kirjeen entiseltä tyttöystävältään. Kirjeessä väitetään, että Donilla on poika, josta Don ei ole tähän saakka tiennyt mitään, ja joka saattaa olla etsimässä isäänsä. Paha kyllä, kirjettä ei ole allekirjoitettu, eikä Don voi tietää kuka monista ex-tyttöystävistä sen on lähettänyt. Naapurin harrastelijaetsivän (Jeffrey Wright) avulla mahdollisuudet saadaan rajattua neljään naiseen, joita Don lähtee vaaleanpunaisilla ruusuilla varustettuna jäljittämään. Matka menneisyyteen alkaa.

Don matkaa myös amerikkalaisen perheen nykyisyyteen. Hän kohtaa kylmyyttä, väkivaltaa ja ihan silkkaa sekopäisyyttä. Vain yhden ex-heilan elämä vaikuttaa jotakuinkin tasapainoiselta, vaikkei hänenkään perheensä ihan tavallinen ydinperhe ole.

Broken Flowers lepää täysin Bill Murrayn hahmon harteilla. Loistavasti hän hommansa hoitaakin. Murray on nykyisistä komedianäyttelijöistä parhaita. Hänen tapansa näytellä on lakoninen liki zombiemaisuuteen asti. Näin pienestäkin suupielen värähdyksestä tulee merkitsevä, eikä kukaan katso niin sanotusti hitaasti paremmin kuin Murray.

DVD:n ekstrat on kasattu vasemmalla jalalla, joka sekin lienee ollut pahasti puuduksissa. Elokuvan ”Teinitytöt bussissa” –kohtauksen tytöt puhuvat lisää pehmeäpäisiä, Jarmusch jaksaa puhua äänityksestä päätellen puhelimessa pari minuuttia siitä, miten improvisointi ja ennalta-arvaamattomuus ovat elokuvaa tehtäessä tärkeitä. Murraynkin kohtausten välissä heittämiä veteliä huulia kuullaan. Voisi sitä edes hiukan panostaa hyvän elokuvan ekstroihinkin.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Focus Features, 2005

Traileri: