STOP THE PRESS!

Kaksipäisen kotkan varjossa

kaksipaisen_kotkan_varjossaOhjaus, käsikirjoitus ja tuotanto: Timo Koivusalo
Pääosissa: Mikko Leppilampi, Vesa-Matti Loiri, Helena Vierikko, Seela Sella, Esko Nikkari
Arvio: 1/5

Timo Koivusalo on melkoinen monitoimimies. Häneltä luonnistuu viihdeohjelmien tekeminen, säveltäminen, sanoittaminen, käsikirjoittaminen, tuottaminen ja ohjaaminen. Välillä jopa näytteleminenkin. Ei siis mikään ihme, että herralle naureskeltiin, kun ensimmäistä kertaa Pekko Aikamiespojan seikkailuita valkokankaalle ryöpsähteli. Kun Koivusalo päätti kertoa tarinan Tapio Rautavaarasta ja Reino Helismaasta, monet pitivät tätä hieman kyseenalaisena tempauksena. Toisin kävi. Elokuva oli ainakin allekirjoittaneen mielestä ihan mukiin menevä, kuten tämän jälkeen toteutettu Irwin Goodmanista kertova “Rentun ruusukin”. Kuultuani ensimmäisen kerran Koivusalon toteuttavan elokuvan mestarisäveltäjästämme Jean Sibeliuksesta, kauhukuvat elokuvasta alkoivat ilmestyä mieleeni. Pahin toteutui ja elokuvasta tuli lähinnä sillisalatti, jossa oli paljon aineksia, mutta ei tasaista kokonaisuutta. Onneksi tuo elokuva on takanapäin ja katse suunnataan kohti uutta elokuvaa nimeltä “Kaksipäisen kotkan varjossa”. Jokohan Koivusalo olisi saanut hommat taas toimimaan?

Tapahtumat sijoittuvat viime vuosisadan alkuun, jolloin Suomi kuului Venäjän suurruhtinaskuntaan. Keisari halusi venäläistää suomalaisen hallinnon ja ennen kaikkea kansan, joka oli tyytymätön venäläisten toimintaan. Varsinkin kun sananvapautta rajoitettiin ja niskottelevia virkamiehiä joko telotettiin tai karkoitettiin ulkomaille. Suomalaisten vapauden kaipuun symboliksi muodostuu nuori runoilija Aaro (Mikko Leppilampi), jonka venäläiset haluavat vangita keinolla millä hyvänsä. Tämä sanavalmis nuorimies on rakastunut kylän kirkkoherran tyttäreen Ellaan (Helena Vierikko), mutta rakastavaisten täytyy tavata salaa ja tähän saadaan avuksi kelpo keski-ikäinen veijari nimeltään Velmeri (Vesa-Matti Loiri), joka majoittaa Aaroa omalla kämpällään. Tilanteen tekee ongelmalliseksi se, että venäläinen komentaja on pidättänyt Ellan isän. Eräänä iltana komentaja kidnappaa Ellan pappilasta ja tarjoaa kaksi mahdollisuutta, hänen on uhrattava joko isänsä tai rakkaimpansa henki.

Valitettavasti Koivusalo ei tälläkään kertaa onnistunut ainakaan allekirjoittanutta vakuuttamaan siitä, että hän onnistuisi vakavamman elokuvan parissa. Ongelmaksi muodostuu se, että herra yksin on pyrkinyt toteuttamaan tärkeimmät työt, eli kaikki aiemmin mainitsemani tehtävät. Täytyy tietenkin nostaa hänelle hattua, että uskaltaa näin tehdä, mutta valitettavasti tulokset eivät ole kovinkaan kehuttavia. Ensinnäkin pääongelma on se, että elokuva pyrkii olemaan samanaikaisesti ajankuva 1900-luvun itsenäisyysaatteiden hengestä, rakkaustarina ja vieläpä musikaali. Onhan siinä hyviä aineksia, mutta valitettavasti se elokuvan kasassa pitävä punainen lanka puuttuu ja käsikirjoituksen “sudenkuoppia” on pyritty täyttämään lähinnä lauluilla Lauluista puheenollen täytyy rehellisesti myöntää, että musiikki kuulostaa lähinnä “Iskelmä” -kanavalta kuuluvalta tasapaksulta Suomi-iskelmältä kuin ajankuvaan sopivalta musiikilta. Koivusalo ei ole koskaan ollut erinomainen henkilöohjaaja, eikä hän onnistu myöskään tässä elokuvassa. Esimerkkinä mainittakoon, että Koivusalo antaa jostain syystä juuri Vesa-Matti Loirin loistaa roolissaan niin, että elokuvan julisteessa tärkeimmäksi henkilöksi painotettu Mikko Leppilampi jää suorituksessaan konkarin jalkoihin. Onneksi hyvääkin löytyy, sillä kuvauksesta vastannut Pertti Mutanen luo yhdessä lavastajien Pertti Valkeasuon ja Markku Mylllymäen ja puvuista vastanneiden Leila Jäntin ja Maikki Tielisen kanssa hienosti 1900-luvun alun tunteen. “Kaksipäisen kotkan varjossa” on suoranainen pettymys, sillä ainesta olisi ollut paljonkin, mutta valitettavasti hommassa on menty sieltä, missä käsikirjoituksen taso on kaikkein alimpana.

Lisämateriaalina dvd tarjoaa ”making of” -dokumentin, musiikkivideon ja elokuvan trailereita. Kun puhutaan elokuvan tekemisestä kertovasta dokumentista, niin silloin kyseessä ei ole mikään itseään kehuskeleva tuotos, kuten tässä tapauksessa on. Koivusalo porukoineen pelkästää kehuskelee toinen toistaan ja elokuvan tarinaa, mutta itse kuvauspaikoilla ei juurikaan käydä. Muutama vilaus sieltä täältä, mutta muuten tulos on suorastaan älytön. Rehellisesti sanottuna tämän dvd:n ostossa rahan menevät suorastaan harakoille.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s copyright by Artistafilmi, 2005

Musiikkivideo: