STOP THE PRESS!

Bamse ja rosvokaupunki (Bamse och tjuvstaden)

Bamse ja rosvokaupunkiOhjaus: Christian Ryltenius
Käsikirjoitus: Rune Andréassonin tarinoiden pohjalta Johan Kindblom ja Tomas Tivemark
Tuotanto: Jon Nohrstedt
Suomalaisina ääninä: Jussi Vatanen, Juha Muje, Markus Bäckman, Antti Timonen, Jaakko Saariluoma, Lari Halme
Arvio: 3,5/5

Minä ja ikäluokkani tuntee Bamsen Maailman Vahvimpana Nallena. Miksiköhän nimi on jossain vaiheessa pitänyt muuttaa? Sitä ihmetellessä kerrotaan, että karhu ystävineen valloittaa nyt ensimmäistä kertaa valkokankaat. Luvassa on perinnetajuista piirrettyä, ei mitään 3D-rymistelyä. Ruotsissa näemmä dramatisoidaan omia klassikkoja elokuviksi enemmänkin, saihan aiemmin Vaahteramäen Eemelikin oman hetkensä leffatähtenä.

Tämä tarina taitaa olla alunperin jostain sarjakuva-albumista, sillä se vaikutti jokseenkin tutulta. Nallen metsässä on kaikki hyvin, sillä rosvoista joka iikka on ruvennut kiltiksi eikä uhkia ole. Mutta sitten ilmestyy Kasperi Kettu, joka saa ylipuhuttua kaikki vanhat hämäräveikot uudelleen rikoksen poluille mustamaalaamalla näille Bamsea. Käyttöön otetaan sata vuotta hyljättynä ollut Rosvokaupunki, josta käsin konnat ketkuilevat iskujaan. Bamse pitää tietysti saada pois pelistä, joten ensimmäinen isku on ryöstää hänen isoäitinsä, joka totutusti valmistaa supervoimat tuottavaa jymyhunajaa. Siinähän ei Bamsen, keksijä Kilpisen ja aran Pompin auta kuin lähteä tutkimattomille seikkailuille läpi Peikkometsän mummoa vapauttamaan ja rosvoille hanttiin pistämään. Ilman jymyhunajaa urakasta tosin tulee melkoisen hankala.

Ensimmäinen plussa tulee tietysti elokuvan lämpimästä ja suloisesta animoinnista. Vahva Nalle on juuri se sarjakuvista tuttu kiltti ja pehmoinen otus ja muu henki on pidetty täsmälleen aitona eikä kikkailemaan ole alettu. Toinen plussa tulee heti elokuvan alussa tehtävästä Bamsen ja elinympäristönsä yhteenvedosta. Hienoa, näin elokuva toimii aivan täysin niillekin, joille sarjakuva ei syystä tai toisesta ole tuttu. Mitä sitten tulee itse tarinaan, tarjoaa se juuri sopivan määrän jännitystä joka ikäryhmälle. Vauhtia on muttei liiaksi. Pelottavaakin on muttei siinäkään mennä överiksi. Huumoriakin löytyy, no sitä voisi olla hieman enemmänkin.

Juoni pitää otteessaan vaikka tokihan aikuinen tietää alusta saakka miten tämä tulee päättymään mutta lopussa oiotaan mutkia vähän liiaksi ja hätiköidään nopean loppuratkaisun kanssa. Jännitystä olisi voinut tiristää vielä vähän, jopa paljonkin, lisää. Ilmeisesti aika on tullut vastaan eivätkä kohderyhmä-naskalit jaksa keskittyä tämän pidempään, joten juttu oli poikkaistava. No ei kai siinä. Sinällään tarina toiminee kyllä ja mukavasti animoitu vanhanaikaisuus tehoaa. Ainakin aikuiskatsojaan. Katsovatko 1-vuotiaina iPlayta ja podeja käyttämään oppivat nykymuksut tällaista? Ei harmainta hajua. Enkä osaa heidän nahkoihinsa mennä, koska en ole koskaan itse ollut lapsi.

Suomenkielinen toteutus on pääosin vähän valjuhko, vaikka dubbaajina pyörii kovia nimiä Juha Mujeesta Jussi Vataseen ja Lari Halmeeseen. Ainoastaan Kasperi Kettuna hienosti ääntelehtivä Jaakko Saariluoma, jota pidän vähän yllärivetona, pääsee revittelemään ja tekee ylivoimaisesti mieleenpainuvinta työtä. Niinpä se toki taitaa olla tarkoitettukin. Pääpahis saa riehua rauhassa ja muiden rooleista ei löydy samanlaista mahdollisuutta paisutteluun ja draamaan. Hyvä niin. Eikä sillä ettäkö kukaan edellä mainituista tai –mainitsemattomista huonosti suoriutuisi, Saariluoma vaan on niin suvereeni, että se ottaa korvaan.

Kaikenkaikkiaan mukavaa viihdettä koko perheelle. Jännittävä tarina ja kivoja kuvia. Ja toki mukana myös opetus, joka on niillä rajoilla onko se liian osoitteleva. Ehkä se ei ole.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Nordisk Film, 2014

Traileri: