STOP THE PRESS!

AKI KAURISMÄKI GOES DIGITAL Maxim kesä-heinäkuu 2014

Aki Kaurismäki Goes Digital -sarja tuo Kaurismäen koko tuotannon digitaalisina versioina Finnkinon valkokankaalle. Elokuvia esitetään Helsingin Maximissa arki-iltaisin kesäkuun alusta alkaen aina heinäkuun puolelle saakka, ajalla 2.6. – 3.7.2014.

Liput erikoishintaan vain 8,50 € /kpl.

”Filmiaikana muissa kuin elokuva-arkiston teattereissa ei ole ollut käytännössä mahdollisuutta esittää vanhempia elokuvia valkokankaalla, koska harvoja filmikopioita on ymmärrettävästi pitänyt suojella kulumiselta ja rikkoutumiselta. Nyt digitalisoinnin myötä saamme viimein maamme kansainvälisesti merkittävimmän ohjaajan elokuvat kokonaisuudessaan sarjana valkokankaallemme. Tätä on odotettu,” toteaa Finnkinon ohjelmistopäällikkö Toni Lähteinen.

Aki Kaurismäki Goes Digital -sarjan esitykset 2.6.-3.7.2014
ma 2.6. klo 18.00 Maxim 2: Varjoja paratiisissa (1986)
ma 2.6. klo 20.30 Maxim 2: Laitakaupungin valot (2006)
ti 3.6. klo 18.00 Maxim 2: Tulitikkutehtaan tyttö (1989)
ti 3.6. klo 20.30 Maxim 2: Total Balalaika Show (1993)
ke 4.6. klo 18.00 Maxim 2: Rikos ja rangaistus (1983)
ke 4.6. klo 20.30 Maxim 2: Kauas pilvet karkaavat (1996)
to 5.6. klo 18.00 Maxim 2: I Hired a Contract Killer (1990)
to 5.6. klo 20.30 Maxim 2: Juha (1999)

ma 9.6. klo 18.00 Maxim 2: Calamari Union (1985)
ma 9.6. klo 20.30 Maxim 2: Le Havre (2011)
ti 10.6. klo 18.00 Maxim 2: Pidä huivista kiinni, Tatjana (1993)
ti 10.6. klo 20.30 Maxim 2: Mies vailla menneisyyttä (2002)
to 12.6. klo 18.00 Maxim 2: Hamlet liikemaailmassa (1987)
to 12.6. klo 20.30 Maxim 2: Boheemielämää (1991)

ma 16.6. klo 18.30 Maxim 1: Leningrad Cowboys Go America (1989)
ma 16.6. klo 20.45 Maxim 1: Tulitikkutehtaan tyttö (1989)
ti 17.6. klo 18.00 Maxim 2: Ariel (1988)
ti 17.6. klo 20.30 Maxim 2: Varjoja paratiisissa (1986)
su 22.6. klo 18.00 Maxim 2: Kauas pilvet karkaavat (1996)
su 22.6. klo 20.30 Maxim 2: Leningrad Cowboys Meet Moses (1993)

ma 23.6. klo 18.30 Maxim 2: Juha (1999)
ma 23.6. klo 20.30 Maxim 2: Rikos ja rangaistus (1983)
ke 25.6. klo 18.00 Maxim 2: Mies vailla menneisyyttä (2002)
ke 25.6. klo 20.30 Maxim 2: Ariel (1988)
to 26.6. klo 18.00 Maxim 2: Laitakaupungin valot (2006)
to 26.6. klo 20.30 Maxim 2: I Hired a Contract Killer (1990)

ma 30.6. klo 18.00 Maxim 2: Hamlet liikemaailmassa (1987)
ma 30.6. klo 20.30 Maxim 2: Pidä huivista kiinni, Tatjana (1993)
ti 1.7. klo 18.00 Maxim 2: Leningrad Cowboys Go America (1989)
ti 1.7. klo 20.30 Maxim 2: Total Balalaika Show (1993)
ke 2.7. klo 18.00 Maxim 2: Boheemielämää (1991)
ke 2.7. klo 20.30 Maxim 2: Calamari Union (1985)
to 3.7. klo 18.00 Maxim 2: Le Havre (2011)
to 3.7. klo 20.30 Maxim 2: Leningrad Cowboys Meet Moses (1993)

Ohjaajan kommentti: ”Paholaisen keksintö”

Vaikka pidänkin digitaalista teknologiaa paholaisen keksintönä, joka tuhoaa inhimillisen kulttuurin nykymuodossaan, vie työpaikkamme ja ennen pitkää tekee meistä tekoälyn orjia (vähän samaan tyyliin jolla itse kohtelemme tuotantoeläimiä) olen samalla tietoinen siitä, ettei käärmettä saa takaisin pyssyyn, Aladdinia lamppuun, eikä kannata sulkea veräjää kun lehmä on karannut tai ylipäänsä surra maahan kaatunutta maitoa.

Näin ollen (ja koska muuta keinoa ei ole), pitääkseni vähäpätöisen elokuvatuotantoni mahdollisen yleisön saavutettavissa päädyin saattamaan sen digitaaliseen muotoon kaikissa nykyisissä ja monissa vielä tuntemattomissakin muodoissa.

Myönnän, että digitaalinen värimäärittely on lapsellisen helppoa verrattuna perinteiseen filmiin, jossa jokainen pääväri on vastavärinsä vanki. Toisaalta verrattuna elokuvaan digitaalisen kuvan pinta on ja pysyy ”kuolleena”, koska se ei perustu valoon eikä fotokemialliseen reaktioon, joka saa filmin pinnan ikään kuin väreilemään. Siitä nimi ”elokuva”.

Tällaiseen kiinnittävät kuitenkin huomiota vain kaltaiseni muutosvastarinnan kyllästyttämät, hautaan valmiit vanhat kävyt, joiden mielipiteellä ei muutoinkaan ole merkitystä alati täydellistyvässä maailmassamme, jossa eilisen kokemus on huomisen rasite.

Mainittakoon vielä, että digitalisoitu perinteinen elokuva on teknisesti niin hyvä kuin sen alkuperäinen negatiivi eli mitä uudemmasta tuotteesta on kysymys sitä helpompaa se keskimäärin on, koska raekoko on vuosien mittaan pienentynyt negatiivien herkkyyden kasvaessa.

Koska perinteistä elokuvaa ei voi sellaisenaan ”siirtää digitaaliseksi” on tässä puheena olevat elokuvat uudelleen värimääritelty alkuperäistä vastaaviksi joko itseni tai kuvaaja Timo Salmisen toimesta niin sanotusti ”kuva kuvalta” järjellisen ajankäytön puitteissa. Sen jälkeen nuoremmat ja  asianmukaisemmat tahot ovat ”re-masteroineet” ne erilaisiin formaatteihin tavoilla, joista minun on mahdotonta ja myös tarpeetonta ymmärtää mitään.

Siunatuksi lopuksi on, väärinkäsitysten välttämiseksi, todettava että edellä osoittamani kohtuuton myötämielisyys digitaalista esitystekniikkaa kohtaan ei tarkoita sitä, että en aikoisi kuvata 35 mm filmille niin kauan kuin se materiaalin saatavuuden ja laboratorioiden olemassaolon valossa on mahdollista.
Jos olisin edes kymmenen vuotta nuorempi asia olisi epäilemättä toisin ja nielisin, Sokrateen tyyneydellä, myrkyn.

Aki Kaurismäki