STOP THE PRESS!

Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault In Our Stars)

Tähtiin kirjoitettu virheOhjaus: Josh Boone
Käsikirjoitus: John Greenin romaanista Scott Neustadter ja Michael H. Weber
Tuotanto: Marty Bowen, Wyck Godfrey
Pääosissa: Shailene Woodley, Ansel Elgort, Laura Dern, Sam Trammell, Nat Wolff, Willem Dafoe
Arvio: 3,5/5

Tähtiin Kirjoitettu Virhe on 35-vuotiaan Josh Boonen toinen kokopitkä ja se perustuu John Greenin samannimiseen romaaniin. Tämä kerrostaa tarinaa hyvin, sillä myös elokuvassa tärkeässä osassa on kirja. Oletin, että ko. kirja olisi oikeasti olemassa mutta niin ei toki olekaan.

Itse tarina kahdesta syöpäsairaasta teinistä Hazelista ja Augustuksesta. He tapaavat vertaistukiryhmässä Jeesuksen valvovan silmän yllä ja rakastuvat päätä pahkaa. Pian he löytävät itsensä lääkärien vastuksesta huolimatta Amsterdamista tapaamasta edellä mainitun, molemmille tärkeän kirjan kirjoittajaa. Matkasta tulee molemmille käänne, sillä totuudet paljastuvat ja hoidettavasta tulee hoitaja. Pian kuullaan muistokirjoituksia yhdellä jos toisellakin suulla.

Elokuvan käsittelytapa tuntuu aluksi pirteältä ja omintakeiselta. Kahden anarkistisen viileästi elämään ja lähestyvään kuolemaan suhtautuvan nuoren rakkaustarina tuo hymyn pintaan ja saa katsojan päähenkilöiden puolelle muitta mutkitta. Boone ohjaa alussa raikkaasti ja hilpeästi, raskaasta aiheesta huolimatta raskassoutuisuuden karikko tunnutaan välttävän. Mutta sitten tapahtuu jotain. Elokuva alkaa köhiä loppua kohden ja muuttuu vain pitkäksi, toisteiseksi hautajaisten odotteluksi. Elokuva on paitsi ylipitkä ja kärsii lukuisista muka-lopuistaan, myös alisteinen sille tosiseikalle, ettei mainiosta asetelmasta saada ollenkaan kaikkea irti.

Tällainen puolivillainen komedia jättää vähän hampaankoloon. Tiedän useita seikkoja, jotka itse ohjaajan asemassa olisin tehnyt toisin saadakseni elokuvasta vielä kiinnostavamman. Ensinnäkin sen olisi ehdottomasti pitänyt loppua kesken otoksen, mieluiten kesken lauseen. En avaa miksi, käykää katsomassa niin tiedätte. Toisekseen nuoret olisi ihan hyvin voitu naittaa, kun asiaa kerran pariin otteeseen sivuttiin. No, tämä on tietysti alkuteoksen ongelma. Ja kolmanneksi sivuhahmosta, sokeasta Isaacista olisi voitu pienillä lisärepliikeillä luoda joko täysin onneton vätys, totaalinen sekopää tai show’n varastava hassu poika. Nyt se yrittää olla vuorotellen näitä kaikkia ja siitä jää lähinnä wtf-fiilis.

Amsterdamin matka ja siellä pyhiinvaellus katkeran kirjailijan kotiin tuntuu ensin päälle liimatulta mutta Anne Frankin museo ja sen jälkeinen kävelylenkki muuttavatkin sivujuonteen koko elokuvan käännekohdaksi. Sen jälkeen alkaakin tuntua, että kaikki siihen mennessä nähty onkin ollut tyhjäkäyntiä, jota olisi voinut leikata reippaalla kädellä. Ja samoin loppuun liittyy jo mainittuja ongelmia. No, hyvää on ainakin, että henkilöihin tutustutaan kunnolla, luodaan syviä henkilöhahmoja. Koko ajan päiden yllä Demokleen miekkana roikkuva kuoleman konkreettisuus tuo elokuvalle raadollista pimeyttä mutta onneksi epätoivoon ei vaivuta, siitä kiitos hyvin kirjoitetuille ja näytellyille päähenkilöhahmoille. Ja kun tällainen teema on sivuttavana niin elokuvassa todella halataan ja itketään paljon. Liikaa.

Kyllähän tämä kannattaa käydä katsomassa, vaikka ennakkokaavailuihin nähden tämä on ehkä pieni pettymys. Iso kiitos aidon oloisille pääosan esittäjille Shailene Woodleylle ja Ansel Elgortille. Sivuosan staroista Laura Dern sortuu hieman ylinäyttelemään huolestuneena äitinä ja Willem Dafoe tekee juopon kirjailijan roolin vähän krapulaisen oloisesti vasemmalla kädellä. Niin ja elokuvan opetus on tärkeä: Elä! Elä hyvä ihminen. Voi olla että huomenna et.

Lisämateriaalina tarjoillaan mm. ohjaajan Josh Boonen ja kirjailija John Greenin kommenttiraidan, näyttelijöiden esittelyn, making of dokumentin elokuvan tekemisestä ja kuinka romaani siirtyi elokuvaksi.

Renek for smackthejack.net (Lisämateriaalin lisäsi Jukka L. Savolainen)

Photos copyright by Twentieth Century Fox, 2014

Traileri: