STOP THE PRESS!

Romanssi

Romanssi Ohjaus, käsikirjoitus ja tuotanto: Anssi Mänttäri
Pääosissa: Elina Reinikka, Juha Lagström, Elina Hietala, Tarja Markus, Pertti Sveholm, Kristiina Elstelä
Arvio: 2,5/5

Anssi Mänttäri jaksaa 73-vuotiaanakin vielä painaa pitkän elokuvan parissa. Mänttäri ei ole koskaan ollut järin arvostettu ainakaan kriitikkopiireissä mutta kaipa kansa on hänen elokuvistaan mukisematta nauttinut. Uusin Mänttärin teos on Romanssi, joka kertoo hieman erikoisen rakkaustarinan.

Lia tapaa kadulla Jannen, joka väittää muistavansa tämän 10 vuoden takaa. Lia vaan ei millään saa päähänsä, että kuka tuo mies on. Esiin nousee kaikenlaisia mielikuvia mutta mikään ei ole oikea. Siinä sivussa Lia joutuu toimimaan terapeuttina niin isälleen, kaverilleen kuin siskolleenkin. Siinäpä se juoni pääpiirteittäin onkin. Homman kuvio selviää viimeisellä minuutilla mutta sitähän ei tähän nyt sovi laittaa.

Ensin hyvät asiat: Romanssin tarina on sinällään ihan innostava, romanttinen ja mielenkiintoinen. Loppuratkaisu on hyvä ja yllättävä. Idea kantaa kyllä mutta ei ihan pitkää elokuvaa.
Sitten niitä huonoja asioita: Tässä on nyt käsillä ihan ok lyhytelokuva, joka on käsittämättömillä sivujuonteilla ja loputtomalla tyhjänpäiväisellä pölinällä venytetty pitkäksi elokuvaksi. Miksi? Miksi hyvästä alkuajatuksesta ei voisi tehdä vaikkapa lyhyttä TV-elokuvaa sen sijaan että siihen ymppää kaikenlaista joutavaa.

Elokuvan käsikirjoitus ja dialogi on tajuttoman elämästä vieraantunutta ja puisevaa. Se johtaa siihen, että näyttelijät joutuvat tönkköilemään, vaikka kustakin takuulla olisi parempaan. Välillä hävettää komeljanttarien puolesta, kun näytteleminen on kerrassaan ponnetonta. Paitsi takaumissa, joissa pääpari pääsee ajoittain ihan revittelemäänkin ja näyttämään taitojaan. Konkelo replikointi lienee kyllä yksinomaan jäykän tekstin syytä. Elokuva on mitä ilmeisimmin pyritty kuvaamaan mahdollisimman paljon ensimmäisillä otoilla, sillä vähän joka osa-alue ontuu. Milloin näyttelijät taaplaavat, milloin kuva blurraa, milloin äänityksessä on ihme kohinoita. Poikki ei ole pistetty vaan annettu mennä vaan ja käytetty kohtaus pienine vajavaisuuksineenkin. Miksi? Tyylikeinoko?

Ja se tarina. Pohjatarina siis, kuten sanottua, on ihan toimiva mutta kun sen ympärille on pitänyt leipoa kummallisia oheistarinoita, joista yksikään ei kuitenkaan johda mihinkään. Elokuvaa on myyty Kristiina Elstelän ja Pertti Sveholmin kaltaisilla kovilla nimillä vaikka esimerkiksi näistä kumpikin hädintuskin vilahtaa ja sanoo ehkä kymmenen repliikkiä. Lian isän ja äidin kuvio ei oikein avaudu eikä kyllä esimerkiksi Ilkka Kylävaaran esittämän onnettoman kollegavätyksenkään. Elokuva on pullollaan tällaisia täysin merkitystä vailla olevia langanpätkiä, joita ei ikinä solmita. Kun siihen lisätään se, että moni kohtaus kestää kuin nälkävuosi antamatta katsojalle muuta kuin päänsäryn niin eihän tässä hyvä heilu. Ja ne väliin ripotellut musiikkiesitykset, yrittänevät ne ilmeisesti rytmittää tarinaa mutta onnistuvat melkein vain sekoittamaan koko kuvaa entisestään. Sitä paitsi – juonessahan on hirmuinen aukko! Nyt tajusin. Loppuratkaisu ei mallaa pääparin ensitapaamisen kanssa yhteen ollenkaan.

Kaipa Mänttärille omat faninsa löytyy ja mikäs siinä, kyllähän miehen ura hatunnoston ansaitsee. Itse en vaan ymmärrä miksi päätyä tällaisiin ratkaisuihin jos kerran käytössä on budjetti ja ammattitekijöitä. DVD:n ekstrana on musiikkivideo.

Renek for smackthejack.net

Photo’s copyright by VLmedia, 2013

Traileri: