STOP THE PRESS!

Juha Tapio – Sitkeä sydän

juhat Tuotanto: Eppu Kosonen & Ville Riippa / Kaiku
1. Planeetat, enkelit ja kuu 2. Copacabana ja ipanema 3. Sitkeä sydän 4. Jossain täällä 5. En mitään, en ketään 6. Rakastan niin kauan kuin mä voin 7. Paremmat päivät 8. Meillä on aikaa 9. Aito rakkaus 10. TSNEH (tykkään susta niin että halkeen) 11. Pettävällä jäällä 12. Kaksi puuta 13. Mitä silmät ei nää 14. Kelpaat kelle vaan 15. Minä olen, sinä olet 16. Raikas tuuli 17. Ukkosta ja ullakolla 18. Ohikiitävää
Arvio: 3/5

Ainahan kokoelmalevyissä pitää urputtaa, että kun se ja se biisi puuttuu mutta Juha Tapio tekee tästä taidelajista kriitikolle kerrassaan liian helppoa. Mies kun on jättänyt tuotantonsa kaksi kiistatta parasta kappaletta (Haaveilija ja Anna pois itkuista puolet) pois tältä uran summaavalta CD:ltä! Miten tämän jälkeen nyt enää tähän pitäisi suhtautua. Itseasiassa teen tunnustuksen: Innostuin saadessani levyn kouraan juuri siitä syystä, että saan viimeinkin nuo kaksi kappaletta ihan CD-muodossa itselleni. Kiitos, Juha. Kiitos.

Asenneongelman jälkeen on kai yritettävä kuunnella levyä sillä korvalla. Ne normaalit itsestäänselvyydet Kaksi puuta, TSNEH jne. ovat mukana mutta kaksi uutta kappaletta, levyn avaavat Planeetat, enkelit ja kuu (jossa Anna Puun heleä ääni ei oikein keskustele Tapion tulkinnan kanssa) sekä Copacabana ja Ipanema eivät yllä vanhojen hittien tasolle. En nyt pääse yli siitä, että nämä veivät tilan sitten niiltä kahdelta tykkikappaleelta. Voihan elämä. No, onneksi edes Ukkosta ja ullakolla on mukana. Kappaleet on sovitettu uudelleen, osittain livenä. Äänitys on todella erinomaista mutta sovitukset liian konservatiivisia. Sentään tällainen satunnaiskuulijakin huomaa, että jotain erilaista kappaleissa on. Viimeistään päätösbiisi Ohikiitävää sen paljastaa riisutuudessaan.

Vain elämästä uutta nostetta uralleen saanut Tapio saanee vaivatta myytyä tätä kokkaria huikeita määriä eikä siinä mitään. Kukaan varmaan ei ole koskaan käyttänyt tästä miehestä ja musiikistaan sanaa sympaattinen. Tai helpostilähestyttävä. Tai radioystävällinen. Kappaleet ovat toki hyvin laadittuja keskitemmolla eteneviä iskelmiä eikä niistä sinällään paljon motkotettavaa löydy. Tietty värittömyyshän tätä kuitenkin sinällään vaivaa. Radiokanavia kuluttaneille lähes kaikki kappaleet ovat tuttuja. Melodiat on tehty juuri sellaista kompressoitua kuuntelemista silmälläpitäen. En kuitenkaan osaa laskelmoimisesta Tapiota syyttää, sillä kyllähän tämä kuitenkin vilpittömästi on tehty.

Kansikuvaan mies on sonnustautunut rokkilookiin ja sänkipartaan ilmeisesti katu-uskottavuutta saadakseen ja em. TV-ohjelmasta saatua uutta yleisöä miellyttääkseen. Se tuntuu vähän päälle liimatulta mutta mikäpä minä turahuupo olen stailistin sanomaa protestoimaan. Sen sijaan musiikillisesti vaivaa se, että Tapio pelaa pelottavan paljon samoilla sävelkuluilla. Moni A-osa muistuttaa toisiaan eli kerran keksityn menestyskaavan kopiointi kuuluu miehen perisynteihin. Ja kai se täytyy sanoa, että eräs isoista hiteistään muistuttaa huolestuttavan paljon erästä kreikkalaista menestynyttä schlageria. Mutta niinhän se menee. Nuottien määrä on rajallinen ja kaikki sävelet on periaatteessa jo olemassa. Variaatioita syntyy muista asioista.

Sori Juha. Mukava mies varmasti olet mutta ei tämä nyt minun kaakkuni oikein ole. Keep on going silti. Onhan tälle rakosensa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Kaiku Recordings, 2014