STOP THE PRESS!

Hector – Hauras

hauras-29208805-frntl Tuotanto: Sony Music
1.Hauras 2.Kesytetty 3.Onnen sirpaleet 4.Jos lehmät osais lentää 5.Ruusupensas 6.Kotijumala 7.Taivaslelut (Mandala) 8.Lainaa vain 9.Tavallinen suomalainen mies 10.Tähän vuodenaikaan 11.Huhtikuu (julma kuu) 12.Iltateetä aamuvarhain
Arvio: 3,5/5

Suomirockin kulmakiven laskujeni mukaan 22. pitkäsoitto marssittaa kuuloluun hyväiltäväksi 8 omaa ja 4 lainattua kappaletta. Meininki on sees kuten 67-vuotiaalla miehellä on syytä ollakin. Kymmenen vuotta levytystaukoa ei oikein ole kypsyttänyt materiaalia toivotulla tavalla. Aukeaisikohan tämä vielä useammalla kuuntelukerralla?

Ensimmäinen huomio kiinnittyy miehen laulusuoritukseen. Jotenkin nyt on vähän nuhaista ja tukkoista. Ei oikein kulje. Kaikua on laulussa käytetty aivan simona. Soundi sinällään on toki ennallaan, ääni vain…no, Hauras! Bändi sen sijaan osaa asiansa mutta jos siihen kuuluu Jarmo Nikun ja Okko Larun kaltaisia osaajia niin ihme olisi jos ei osaisi. Sovituksissa on käytetty kauneudentajua mutta välillä taustat jäävät vähän tasapaksuksi läpyttelyksi. Syy siihen ei ole yhtyeessä vaan keskinkertaisessa sävellysmateriaalissa.

Sanoittajana Hector toki on kiistaton ja nyt ollaan syvissä vesissä. Tämä on selvä vanhenevan miehen odysseia ja etsintä. Levy hipoo hengellisyyden rajoja olemalla voimakkaasti henkinen. Jumalaa peräänkuulutetaan, aivan kuin edellisellä hitillä Kuunnellaan vain taivasta. Raamattuunkin turvataan. Hector luokittelee itsensä agnostiseksi etsijäksi ja tämän tematiikan silmillekäyvyys pysäyttää. Itse olisin voinut kuulla lauluja muistakin aiheista mutta makuasia.

Hector ei oikein täysin ole 2010-luvun modernisoidussa soundissa. Yritetty on mutta lopputulos on jotenkin sielutonta mäiskimistä. Sääli, biisien aihioissa on paljoin hyvää ja ajatukset monin paikoin oikean suuntaisia mutta se Joku tässä jää uupumaan. Klassikkolevyjensä tasolle Harma ei tällä platalla yllä mutta eihän tätä rohkene oikein floppinakaan pitää, sillä kyllähän tämä taustakuunteluun menee aivan passelisti. Paljon kauniita aineksia, runsaasti mm. viuluja ja kivoja melodiankuljetuksia mies osaa edelleen tehdä.

Levyn avaava nimikkobiisi on samalla lätyn parasta antia. Kiva riffi ja hieno melodia sulattavat ennakkoluulot siitä että eihän se enää osaa kappaleita tehdä. Toivottavasti tämä soi myös radioissa. Anna-Kaarina Kiviniemen Kesytetty on levyn neljästä lainakappaleesta ehkä parhaiten toimiva jyhkeän kauniine viuluineen. Onnen sirpaleetkin vielä etenee hyvin tylsästä alusta huolimatta mutta sitten levy vähän junttaa. The days of Pearly Spencer- versiointi Jos lehmät osais lentää on jotenkin aivan hajuton. Ruusupensaan omituinen välike taas ei aukea kuudennellakaan kuuntelulla. Kotijumalan kantriviulu on hilpeä ja Taivaslelut jää puolivillaiseksi. Lainaa vaan ei yllä Maaritin ’originaali’version tasolle.

Ei kai siinä. Kuunteleehan tätä. Ja kun ennakko-olettamuksia ei paljon ollut niin silloinhan sitä voi sanoa yllättyneensäkin. Ja hetkinen…eikös ukko lähde lupauksiensa vastaisesti taas kiertueellekin?

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Mirandos Musiikki, 2014