STOP THE PRESS!

Universal Monsters Collection: Dracula, Frankenstein, Muumio, Näkymätön mies, Frankensteinin morsian, Ihmissusi, Oopperan kummitus, Mustan laguunin hirviö

monsterscollectionOhjaus: Tod Browning, James Whale, Karl Freund, George Waggner, Arthur Lubin, Jack Arnold
Käsikirjoitus: Hamilton Deane, John L. Balderston, Peggy Webling, R. C. Sheriff, William Hurlbut, Curt Siodmak, Eric Taylor, Samuel Hoffenstein, Harry Essex, Arthur A. Ross
Tuotanto: Tod Browning, Carl Laemmle Jr, Curt Siodmak, George Waggner, William Alland
Pääosissa: Bela Lugosi, Boris Karloff, Claude Rains, Elsa Lanchester, Lon Cheney Jr, Julie Adams, Richard Carlson
Arvio: 5/5

Universal-tuotantoyhtiö sai 1930-1950 –luvuilla tuottaja Carl Laemmle Jr:n johtamana aikaan useita sittemmin ikonisiksi muodostuneita ja koko genreen suuresti vaikuttaneita kauhuelokuvia. Tyhjästä eivät Universalinkaan kauhuteokset ilmestyneet: inspiraatiota haettiin niin kirjallisuudesta (esim. Bram Stokerin Dracula, H. G. Wellsin Näkymätön mies) kuin elokuvastakin (esim. Nosferatu ja kuvailmaisussa erityisesti saksalainen ekspressionismi). Tyypillisinä teemoina olivat tiedemiesten kohtalokkaaksi osoittautuva, Faust-tyyppinen sotkeutuminen jumalan luomaan järjestykseen (tieteen ja tekniikan huima kehittyminen noihin aikoihin lienee pelottanut)ja hirviöt, joissa kuitenkin traagisesti oli inhimillisiä piirteitä, eräänlaiset nuoret kapinalliset siis.

Universal Monsters Collectionissa on kahdeksan aikakauden keskeistä kauhuelokuvaa upeasti restauroituina. Runsaista ja enimmäkseen pätevistä ekstroista löytyy paljon kiintoisaa elokuvahistoriaa.

Tod Browningin ohjaamassa Draculassa (1931) muudan miekkonen pakenee Karpaateilta Englantiin vampyyri Dracula (Bela Lugosi) kannoillaan, ja naisten neitseellisen valkeisiin kauloihin alkaa ilmestyä verisiä reikiä. Kuinka tuhota peto ja pelastaa naiset kuolemaakin kauheammalta kohtalolta?

Nykykatsojalle kauhuvaikutelma on varsin vähäinen, mutta käsittämättömän hieno valojen ja varjojen kuin toisiinsa sulautuminen tekee elokuvan tunnelmasta tuonpuoleista väreilevän. Vaikutus myöhempiin elokuviin on ollut hurja: nykyisin kun television avaa, niin vampyyrihän siellä häärää; kalpenee kyllä aidon asian rinnalla.

Melkeinpä parempi on ekstrana oleva Draculan espanjankielinen versio. Ajan tavan mukaisesti se kuvattiin samaan aikaan ja samanlaiseksi kuin alkuperäinen, mutta lopputulos on silti erilainen. Harvoin nähty, mutta ehdottomasti klassikko tämäkin. Arvio 4,5/5.

Frankenstein perustuu Mary Shelleyn klassiseen tarinaan. Hullun tiedemiehen prototyypiksi muodostunut Frankenstein ryöstää ja silpoo äskettäin haudattuja ruumiita. Yhteen ommeltuihin ruumiinosiin johdetaan salaman sähkö, ja johan alkaa tapahtua: mutterikaulainen hirviö (Boris Karloff) syntyy. Faust-teemoilla mennään, mutta pääosaan nousevat käsittämättömän hieno lavastus (se laboratorio!) ja itse hirviö: Raskaan maskin alta Karloff onnistuu loihtimaan esille erilaisuuden ja yksinäisyyden tuskan. Arvio 5/5.

Karl Freundin ohjaama Muumio (The Mummy, 1932; ensimmäinen versio muuten jo 1922) kertoo outoa tarinaa ikuisesta rakkaudesta: vuosien varrella radikaalisti ryppyyntynyt muumio (Boris Karloff) heräilee ja arvelee Helenin (Zita Johan) olevan uudelleen syntynyt morsiamensa. Helen ja muu moderni väki ovat eri mieltä, eikä ruumiiltakaan vältytä.

Erilaisuudesta ja ulkopuolisuudesta nykymaailmassa on kyse taas, ja parituhatta vuotta kestänyt stalkkerointi on kauheaa sinänsä, mutta nykykatsoja ei niin kauhistu. Kesken kaiken juolahtaa mieleen semmoinenkin, että olisiko kaikelta tältä touhulta vältytty ihan vain kertomalla muumiolle kosteusvoiteen hyödyistä.. Arvio: 3/5

Näkymätön mies(The Invisible Man, 1933) kertookin sitten tarinaa totaalisesta vieraantumisesta, outoudesta ja silkasta hulluudesta. H. G. Wellsin tarinaan perustuvassa elokuvassa Claude Rainsin esittämä tiedemies, Jack Griffin hörppii omia kokkailuitaan ja muuttuu näkymättömäksi. Vähän epäselväksi jää oliko hän nuppivikainen jo ennen mömmöttelyitään vai muuttivatko litkut hänet sellaiseksi, mutta ikäväksi ihmiseksi Griffin muuttuu: maailmanvalloitukseen ei tarvita kuin joukko kuristavia käsiä!

Näkymättömyysefekti on käsittämättömän hieno vielä nykyäänkin, ja ohjaaja James Whalella oli tolkkua olla pilaamatta sitä onpa ihme –tyyppiseen pällistelyyn. Hullun tiedemiehen lisäksi teemoista voi löytää jopa nykyaikaista luonnonsuojelumeininkiä: mikä on minkin toimenpiteen hinta niin rahassa kuin inhimillisessä kärsimyksessä? Huikeaa menoa: 4,5/5

Whale ohjasi myös jatkon Frankensteinin hirviölle. Frankensteinin morsian(Bride of Frankenstein, 1935) kaksi tiedemiestä saa päähänsä kasailla ihmisen irtopaloista hirviölle morsiamen. Melkoinen ilmestys tämä Elsa Lanchesterin esittämä nainen salamahiuksineen kaikkineen onkin. Mutta voi, hänenkin mielestään hirviö on ruma. Pahaa jälkeä tekee hirviö sitten ympäristössäänkin.

Kuvallisesti upea elokuva kertoo riipaisevan tarinan yksinäisyydestä ja kaipuusta. Ehkä kokoelman paras: 5/5

George Waggnerin ohjaamassa Ihmissudessa (The Wolf Man, 1941) kotiseudulleen Walesiin palannutta miestä (Cheney Jr) puree susi, ja hän muuttuu täydenkuun aikaan ihmissudeksi. Takaisin ihmiseksi muututtuaan hän ei muista öisiä kolttosiaan: tuliko ehkä tapettua viattomia?

Ihmisen sisäistä kamppailua hyvän ja pahan välillä kuvataan väkevästi, ja atmosfääriä riittää, kuten kaikissa näissä elokuvissa. Nykykatsojaa kyllä vähän häiritsee se, että ihmissusi on enemmänkin söpön karvaturrin kuin hirviön näköinen. 4/5

Suuren oopperan kummitus (The Phantom of the Opera, 1943) kertoo Arthur Lubinin ohjaamana vääryyttä kokeneesta oopperalaulajasta ja harrastelijasäveltäjästä, Erique Claudinistä (Claude Rains), jonka sävellys varastetaan. Tästä suivaantuneena Claudin syyllistyy murhaan, mutta saa samassa rytäkässä happoa kasvoilleen. Hän peittää pilatun hipiänsä naamiolla ja alkaa lymyillä oopperan kellareissa ja kulisseissa. Tarkoitus on toisaalta kostaa, toisaalta edesauttaa nuoren laulajattaren uraa.

Oopperassa kummitteli jo vuonna 1925, ja sitä versiota olisin kyllä kaivannut tähän kokoelmaan. !943-versio vähän särähtää silmään, sillä se on boksin ainut värifilmi. Technicolor-värit loistavat ja muutenkin upeutta riittää. Liiallinen laulanta kuitenkin pilaa elokuvan rytmin ja jännite katoilee tämän tästä. Silti kelpo kuvaus mielen vähittäisestä vajoamisesta hulluuteen. 3/5

Mustan laguunin hirviössä (Creature from the Black Lagoon, 1954) joukko tiedemiehiä matkustaa Amazonille keräämään fossiileja. Tutkimusretki onnistuu yli odotusten, sillä Mustasta Laguunista löytyy elävänä esihistoriallinen kidusmies. Hän rakastuu onnettomuudekseen ihanaan Kayhin (Julia Adams). Moistahan eivät seurueen miehet hyväksy, ja hirviön metsästys alkaa.

Mustan laguunin hirviö on perus kaunotar ja hirviö –tarina. Vedenalaista ja muutenkin jännää tunnelmaa pitelee. Hirviö itsessään on vakuuttavimpia, mitä elokuvassa on nähty.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Universal, 2014

Traileri: