STOP THE PRESS!

Hustle & Flow

hustle_and_flowOhjaus ja käsikirjoitus: Craig Brewer
Tuotanto: John Singleton, Stephanie Allain
Pääosissa: Terrence Howard, Anthony Andersson, Taryn Manning, Taraji P. Henson, DJ Quills, Ludacris, Isaac Hayes
Arvio: 4/5

Memphisin ghetossa omaa ympyräänsä kiertää DJay (Terrence Howard), turhaantunut parittaja joka huomaa kaipaavansa elämältä muutakin kuin myssyn ja mimmin myymistä. Rahaa ei juurikaan ole, laskut on rästissä ja keski-iän kriisiä pukkaa. Koeta siinä sitten pitää myyntiartikkeli Nolaa (Taryn Manning) ja raskaana olevaa Shugia (Taraji Henson) kuosissa. Mutta kuten elokuvien luonteeseen Usein kuuluu, saapuu sattuma peliin joka tönäisee DJayn elämän uuteen suuntaan. Alkusysäys saapuu pienen Casion muodossa, mutta tapahtumat saavat tuulta alleen vasta kun DJay törmää vanhaan kouluaikaiseen kaveriinsa Keyhin (Anthony Andersson),joka puuhastelee musiikin parissa. Kun Vielä DJay saa kuulla paikallisen baarin pitäjältä (Isaac Hayes), että oman kylän poika, räppistara Skinny Black (Ludacris) saapuu paikkakunnalle juhlimaan itsenäisyyspäivää, on DJayn missio valmis: biisin tekoon ja demokasetti Skinnyn kouraan!

Yksi elokuvan perusteemoista on DJayn matka unelmoinnista konkretiaan. Paljonhan ihmiset puhuvat ja valittavat kurjaa kohtaloaan vaivautumatta tekemään asioille mitään. Harvoinpa asiat kuitenkaan etenevät ilman aktiivista yrittämistä. Näemme siis DJayn ottamassa lusikan kauniiseen käteen ja kirjoittamaan riimiä pieneen lehtiöönsä ja Keyn nitomassa pahvisia mukitelineitä seinään omatekoiseksi äänieristeeksi. Katsoja kutsutaan myös itse biisin nauhoitussessioon mukaan. Tämän konkreettisesti rakennetun (toki myös hieman elokuvallisesti siloitellun) kohtauksen jälkeen on helpompi hahmottaa, mitä käytännön biisinteko on. Ja ennen kaikkea, miten pienellä rahallisella sijoituksella siihen pääsee. Se on hyvä tapa muistuttaa ihmisiä, että loppujen lopuksi kaikki on luovuudesta ja halusta kiinni. Loppu onkin sitten pelkkää bonusta. Kuten ohjaaja Brewer kommenttiraidalla sanoo, kaikista suurin kohteliaisuus mitä hän tästä leffasta voisi koskaan saada, on kuulla jonkun menestyvän artistin kertovan kuinka hän näki HUstle & Flow´n ja tajusi että kaikki on mahdollista- ja että sieltä niin sanotulta alimmalta portaalta pääsee ylöspäin jos haluaa ja on valmis tekemään paljon työtä. Enpä ihmettelisi vaikka näin tapahtuisikin.

Filmintekijät ilmoittavat selvin sanoin että tämä leffa pyrkii rikkomaan parittajia ihannoivan imagon. Päähenkilöstä ei ole tehty turkistakissa ja kavelykepissä heiluvaa daddya- mikä on positiivista. DJayn hahmosta kaivetaan myös tummempaa puolta esiin: esimerkiksi eräässä kohtauksessa hän heittää yhden myyntiartikkelin ja tämän lapsen talostaan ulos aika rumalla tavalla. Toisaalta hän myös pitää jollain tavalla huolta omistaan- talossa asuva myyntiartikkeli Shug asuu DJayn elätettävänä, eikä hänen tarvitse työskennellä raskausaikana. Todellisuuspohjastaan huolimatta elokuvaa vaivaa paikoitellen liika siloisuus. No, tämän voi varmaan laittaa elokuvallisuuden piikkiin- elokuvathan ovat loppujen lopuksi satuja. Silti juuri tämän kaltaisessa elokuvassa, jossa paikat, henkilöt ja ympäristö ovat rosoisia, ei välttämättä siloittelu sovi. Tällä en tarkoita sitä, että loppu ei saisi olla onnellinen, mutta joskus liiallinen elokuvallinen tyyli voi syödä itseltään päätä. Onneksi tämä saa vastapainoa loistavasta näyttelijäkaartista. Tiimi on onnistunut roolivalinnoissaan todella hyvin ja näyttelijät tuntuvat antavan parastaan. Kaiken kruunaa leveä ja keinuva etelän aksentti. Se puhaltaa hahmoihin sen viimeisen silauksen katu-uskottavuutta.

Hustle & Flowia voi tarkastella kahdelta eri tasolta. Ensimmäinen katselukokemus tuo aidon kokemuksen leffasta, joka tässä tapauksessa oli kaiken kaikkiaan positiivinen, vaikka loppu oli turhan HOllywoodia minun makuuni. Toiselle tasolle pääsee katsottuaan kaikki extra-materiaalit (jota oli ihan mukavasti). Extra-raidoilla kuullaan toki monia henkilöitä. Eniten suunvuoroja saa itseoikeutetusti elokuvan käsikirjoittaja/ohjaaja Crag Brewer, jonka rakkauslapsi elokuva on. Toki jokainen leffa on tekijänsä lempilapsi, mutta kun on kuunnellut Brewerin innokasta ja taukoamatonta puhetta pitkälti yli tunnin, alkaa mielikuva leffasta muuttua. Ai miksi näin? No siksi, että innostuneisuus tarttuu. Siksi, että katsomiskokemukseni oli sitä mitä se yleensä ihmisillä on, mutta extrojen katsomisen jälkeen opin myös paljon uutta esimerkiksi Memphisin musiikkihistoriasta ja sain ehkä ajatuksen siitä mitä paikallinen asukas on saanut elokuvasta irti. Ja se on hieno tunne.

Toki näkymä Memphisin pormestarista julistamassa 6.7. Hustle & Flow -päiväksi on ”only in America” -tyyppinen ylilyönti. Silti viittaukset oikeaan elämään ja historiaan ovat kiinnostavia. Muun muassa elokuvan soundtrackilla soittaa vanhoja memphisläisiä velhoja, jotka ovat olleet legendaarisen Stax Recordsin palkkalistoilla- ja soittaneet muun muassa Otis Reddingin ja Isaac Hayesin kanssa. Samoin uudemman polven räppärit pääsevät näyttämään kykyjään kirjoittamalla päähenkilön biisit. Ei ollenkaan huonompi suoritus. Musiikki kun on kuitenkin yksi leffan kantavista voimista.

Kaiken kaikkiaan tämä monellakin tapaa 8 milea muistuttava leffa on aikansa väärti, vaikka välillä ylilyöntejä lipsahtaakin. Valtaosa suitsutuksesta kuuluu päteville näyttelijöille. Näinä räppi-lifestylen ihannoinnin päivinä tämä kolahtaneen paitsi teini-ikäisiin myös hieman vanhempiin ihmisiin. Elokuva kun pyrkii olemaan mässäilemättä vaan koettaa keskittyä tärkeämpiin asioihin kuten itseensä ja unelmiinsa uskomiseen ja läheisten tuen ihmeitä tekevään voimaan.

Katja Kontio for smackthejack.net

Photo’s copyright by Paramount Classics, 2005

Traileri: