STOP THE PRESS!

Rent

rentOhjaus: Chris Columbus
Käsikirjoitus: Stephen Chbosky
Tuotanto: Michael Barnathan, Chris Columbus, Robert De Niro, Mark Radcliffe, Jane Rosenthal
Pääosissa: Anthony Rapp, Adam Pascal, Rosario Dawson, Jesse L. Martin, Wilson Jermaine Heredia
Arvio: 3/5

Elokuvahistorian aikana on tehty melkoinen määrä musikaalielokuvia. Varsinkin television tulemisen aikoihin Hollywood työsti hihnalta monia rakastettuja musikaaleja elokuvamuotoon. Suurin osa niistä oli melkoista roskaa, mutta osa nousi klassikoiksi. Viime vuosikymmeninä ei musikaaleja hirveästi ole valkokankaalle saapunut. Ehkä suurin syy on siinä, että tänä päivänä musikaalien määrä on yllättävän pieni. Onneksi suuntaus on hieman muuttunut ja monia uusia musikaaleja on tullut näyttämöille. Kymmenen vuotta sitten Broadwaylla ensi-iltansa saanut musikaali perustuu Jonathan Larsonin musiikkiin ja sanoituksiin.

Mark (Anthony Rapp) on newyorkilainen dokumenttielokuvien ohjaaja, joka tekee dokkaria ystäviensä elämästä. Hänellä ei mene hyvin, sillä hän on äskettäin menettänyt tyttöystävänsä Maureenin (Idina Menzel) lakimiehenä toimivalle Joannenille (Tracie Thoms). Markin kämppäkaveri Roger (Adam Pascal) on elämän kaidalla polulla taaperteleva kaveri, joka yrittää löytää elämäänsä sisältöä kitaransa avulla. Alakerrassa asuva Mimi (Rosario Dawson) on kiinnostunut Rogerista, mutta tämä puolestaan ei ole kiinnostunut huumeita käyttävästä Mimistä. Näiden lisäksi kuvioissa pyörii kaksi HIV:iin sairastunutta homoa, Angel (Wilson Jermaine Heredia) ja Tom Collins (Jesse L. Martin). Kaikkia näitä ihmisiä yhdistää vuokrarahat, joita kerjää heidän entinen ystävänsä Benjamin Coffin III (Taye Diggs). Kiskurimainen kerjäys saa aikaiseksi ystävyksissä kapinan hienoissa puvuissa kulkevia rahastajia vastaan. Tästä syntyy melkoinen musikaalinen mellakka.

On rehellisesti todettava, että on hienoa, että Hollywood tuottaa tänä päivänä myös musikaalielokuvia, sillä se genre oli pitkän aikaa kuolemassa ja varsinkin Moulin Rouge oli hyvä esimerkki siitä, kuinka musikaalinen elokuva voi myös tänä päivänä elää. Rent on todellakin aivan uudenlainen elämys monelle. Se aiheellisesti ottaa nykyaikaiset elementit huomioon, mutta ainakin allekirjoittaneelta nuo elementit muistuttivat turhan paljon edellisten vuosikymmenten musikaalielokuvien elementtejä. Esimerkiksi ravintolassa esitetty boheemi-laulu ja tanssiesitys muistutti liikaa jopa Milos Formanin ohjaaman Hair -elokuvan räväkkää kohtausta, jossa parempi väkiluokka saadaan hämilleen esittelemällä tanssia ym. ruokapöydällä. Kysymys kuuluu, eikö ohjaaja Chris Columbus olisi voinut tuoda elokuvaversioon jotain aivan uutta? Tosin en ole nähnyt tätä näytelmää edes suomalaisena versiona, mutta musikaalin monet vivahteet osoittivat sen, että Larson on hyödyntänyt musiikissa ja sanoituksissa ”Hairin” tyyliä, tietenkin modernisoituna. Tällä kertaa aihe oli siirretty Vietnamin sodasta rahan ahneuteen, aidsiin ja tietenkin rakkauteen.

Elokuvan lisäksi tarjolla on muutama muutama poisleikattu kohtaus ja vaihtoehtoinen loppu. Itseasiassa nämä ei olisi kuitenkaan parantanut elokuvaa kolmesta tähdestä neljään, sillä kohtaukset ovat mielestäni aika irrallisia tarinaan nähden, eikä vaihtoehtoinen loppukohtaus oikeastaan normaaliin lopetukseen verrattuna kovin kummoinen ole. Joten elokuvasta itsestään on lupa siis nauttia täysin rinnoin.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s copyright by Columbia Pictures / Revolution Pictures, 2005

Traileri: