STOP THE PRESS!

Auringon Lapset – Raketilla kuuhun

auringonTuotanto: Ranka
1. Maailma ei ole entisensä 2. Elokuun tyttö 3. Jotain bassojuttua 4. Kaiken se kestää 5. Taivas Pariisin 6. Mariella 7. Onnen jälkimmäinen 8. Haaveratsastaja 9. Radio tekee murhan 10. Lupaus 11. Raketilla kuuhun
Arvio: 3,5/5

Katsantotavasta riippuen joko vuodesta 2005 tai 2012 saakka musisoinut vantaalainen Auringon lapset oli ainakin minulle täysin uusi tuttavuus vaikka kuulemma biisinsä ovat radioita valloittaneet. Virallisesti kyseessä on duo vaikka ainakin keikkakokoonpanossa on mukana useampakin soittajia. Levy on mielenkiintoinen paluu 80-luvun mielenmaisemaan.

Varsin mielenkiintoista tavaraahan tämä on. Alkuosa levystä menee sillä innolla, että hienoa että tällaista julkaistaan. Koko ajan häiritsee, että mikä tästä tulee mieleen. Keba? Jussi Hakulinen? Claudia? Eikäkun Päät! Tosin Päiden tyylikkyyteen ja eteeriseen konepoppiin ei ylletä mutta melodiakierroissa ja sanoitusten maisemassa on jotain samaa. Kun tämä kategorisointipakkomielle on onnistuneesti suoritettu, on aika nauttia itse musiikista. Se toimiikin tietyin osin aika pitkälle. Sovitukset ovat ilmavan kerroksellisia eikä tavaraa ole raidoille tupattu liian kanssa. Hieno piirre vuoden 2015 levylle.

Vaan. Biisimateriaali ei valitettavasti kestä. Touhu muuttuu toisteiseksi ja sitten bändi sortuu näpertelemään. Tuntuu kuin olisi levyä koostaessa tullut kiire ja sitä paikkaamaan olisi kyhätty näennäisesti kunnianhimoisia sovituksia kun melodinen sanottava on jäänyt puolitiehen. Tosin Auringon lapsien kunniaksi on sanottava, että huonoimmillaankin yhtye on silti mielenkiintoisehko ja parempi kuin läjä kilpailijoita.

Kaiken kaikkiaan puolessa välissä iskevästä tylsyydestä huolimatta levy on hyvin saundaava paketti, jossa hyvä asenne korvaa tietyt musiikilliset puutteet. Loppua kohti materiaali muuttuu yhä oudommaksi mutta en osaa sitä tässä vaiheessa antaa negatiivisena lausuntona. Tosin iso hitti tästä puuttuu. Jotain Bassojuttua on soinut paljon radioissa mutta ei siitäkään isoksi kansakunnan schlaageriksi ole. Yksikään kappale ei jää Raketilla Kuuhun- debyytiltä soimaan päähän mutta onko se sitten itseisarvo? Pätevää musiikkiahan tämä on, siitä ei pääse mihinkään. Sanoitusten kummallisuus ja myötähäpeän rajamailla kulkeva naiivius vähän välillä kummastuttaa.

Loppuun soosoo. Levy oli pakattu tylyyn muovikääreeseen. Sovittaisko nyt, että ei enää tuollaisia turhakkeita, jooko?

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Ranka Kustannus, 2015