STOP THE PRESS!

Klassikot alkuperäisversioina – 50-, 60-, 70- ja 80-luku

Tuotanto: Warner Music Finland
50-luku, 100 kotimaista hittiä, 4 CD-levyä
Arvio: 4/5

60-luku, 100 kotimaista hittiä, 4 CD-levyä
Arvio: 3,5/5

70-luku, 100 kotimaista hittiä, 4 CD-levyä
Arvio: 4/5

80-luku, 80 kotimaista hittiä, 4 CD-levyä
Arvio: 3,5/5

No niin. Nyt tehdään niin, että niputetaan yhteen 4 paketillista eli 16 CD-levyä eli 380 musiikkiesitystä.

VLMedia, Warner ja Marko Alanko ovat kasanneet nämä suunnattomat järkäleet ja vaikka periaatteessa suuria klassikoita on mukana niin parranpärinäähän aina piisaa. Lähtökohtahan tässä on se, että tämä on kulttuuri-ja uroteko. Näitä paketteja ei ole tarkoituskaan ahmia kerralla vaan esimerkiksi taustamusiikiksi fiiliksen mukaan nämä sopivat kuin nyrkki öögaan. Mukana on paljon hienoa materiaalia – joskin sitten toki myös tuntemattomampaa roipeosastoa. Väkisinkin herää kysymys, että millä kriteereillä kappaleet on valikoitu. Jotain lupa-/tekijänoikeusaspektien kanssa tällä on pakko olla tekemistä. Tekijätiedot ovat levyillä kunnossa mutta jotenkin mukaan olisi kaivannut ihan vähän enemmänkin tietoja, vaikkapa edes levytysvuoden. Nyt kaiken lisätiedon joutuu kaivamaan muualta ja enhän minä sellaista jaksa tehdä. Mutta eritelläänpä vähän.

100_kotimaista_hittia_50-luku_4cd-33209978-frntl50-luku, 100 kotimaista hittiä. Aika Olavi Virta-painotteinen on tämä levykvartetti ja sehän nyt missään nimessä ei ole moite se. Itse olisin valitsijan asemassa voinut napata mukaan lisääkin Virtaa. Ja muutaman Tauno Palo– kappaleen myös, nyt ne loistavat kumma kyllä poissaolollaan. Ja mitä sitten olisin jättänyt poies? No tuota…kaikki kunnia Pirkko Mannolalle mutta ovathan esim. Minä Rakastan Sinua Gabriel ja Suukkopanttileikki aika höpsöjä kappaleita nykypäivän mittapuulla. Oman aikansa kuva, toki, mutta auttamatta sinne omaan aikaansa jääneitä. Mannolan vikahan se ei ole, hänet on pantu laulamaan tällaista 50-luvun hömppää ja sillä selvä. Muuten ei tältä paketilta liiemmin moitteen sijaa löydy, edellämainittujen lisäksi en nyt ihan heti keksi mitä sinne kaipaisin ja kun mukana on hieman unohdetumpaakin materiaalia, kuten vaikkapa Matti Louhivuorta ja Veikko Lavin varhaisia levytyksiä, niin mielelläänhän tätä fiilistelee. Myönnän, ettei ko. aikakausi ole palani kakkua mutta varsinkin vuosikymmenellä jo vaikuttaneet tervehtinevät tätä pakettia ilolla.

60 hitit60-luku, 100 kotimaista hittiä. Yksi asia ottaa silmiin jo biisiluetteloa tavatessa: Saanhan Viimeisen Tanssin on mukana sekä Eino Grönin että Kristianin laulamana. Miksi? Ei kappale nyt sentään ihan niin hyvä ole, että sen tuplaversioinnin takia joku muu vuosikymmenen hitti piti pudottaa pois. Tällä länsimaisen populaarimusiikin läpimurtovuosikymmenellä kun riittäisi hittejä aivan varmasti vaikka hurumykky. En taaskaan osaa kaivata mitään erityistä – no, ehkä Arto Sotavallan Ei Maitoa Tänään mukana olisi voinut olla, siitä olen aina pitänyt mutta nämähän nyt ovat puhtaasti makuasioita. Hauskaa on havaita, miten coverit ja käännösiskelmät alkavat tehdä tuloaan, Beatles ja Elvis alkavat takoa härmäläiseenkin tajuntaan ja suomenkieliset versioinnit ovat joko onnistuneita tai sitten eivät. Yksi selkeä mokakin on paketin kolmoslevylle osunut: Raita 11 on kansilehden mukaan Finnjenkas-yhtyeen Puhelinlangat laulaa mutta kyllä se oikeasti on Carolan Luvattomat Leikit, josta taas saateteksteissä ei mainita mitään. No, sattuuhan sitä.

70 hitit70-luku, 100 kotimaista hittiä. Ette muuten pojat usko, mutta se saamarin Saanhan Viimeisen Tanssin on jälleen mukana, tällä erää Kari Tapion versioimana! Kyseessä on pakko olla levyn koonneen Marko Alangon ylivoimainen suosikkimelodia. Tämä hippivuosikymmen (hei missä muuten on San Francisco-biisi) oli Irwinin ja Kirkan ja Kujun ja heidänpä artismia paljon kuullaankin. Eikä siinä mitään. Mutta siinä kyllä taas on jotain, että kannessa luvataan alkuperäisversioita. Käsittääkseni Rakkaus On Hellyyttä- kappaleen originaali on kylläkin Marionin eikä tässä kuultavan Päivi Vesalaisen. Ja Jerry Cottonin esittää unohdettu Jivejodlarit eikä Kontra. Syitä voisi kysellä. Silkkaa valhettelua siis on moinen. Tässä paketissa häiritsee myös se, että menobiisit ja ankeahkot valssit limittyvät sikinsokin. En tiedä onko nämä levyt koottu randomilla mielivallalla vai kronologisuutta noudattaen vai miten mutta tässä ja kasarilevyssä kyseeseen olisi voinut tulla jako nopeisiin ja hitaampiin biiseihin eri levyille. Ai niin ja onhan näilläkin levyillä tuplaesitys: Waterloo on sekä Koivistolaisten että Ami Aspelundin vetäisynä.

80_kotimaista_hittia_80-luku_4cd-33209993-frntl80-luku, 80 kotimaista hittiä. No ensinnäkin: Mitä hemmettiä, 80? Miksi muissa on täydet sata mutta kun päästään omalle suosikkikymmenelleni niin biisien määrä vähenee 20 prosentilla. Epäreilua ihan. Samoin voisin purnata vaikkapa Erkki Liikasen mukaanotosta, kun tarjolla olisi ollut…no esimerkiksi Noitalinna Huraata tai Eveä. Sen sijaan Claudian ja Keban muistamisesta lisäpiste ynnä hatunnosto. Ja nyt sama moite kuin 70-luvun levylle: Ajetaan Tandemilla ei herrajumala sentään ole minkään Tomi Metsäkedon (!) alkuperäiskappale vaan Freemanin. Kyseinen kammottava cover vetää koko 16 levyn satsissa ylivoimaiset pohjanoteeraukset ja se on aika hyvin, sillä tälläkin levyllä sentään on hyvin arveluttavia Meiju Suvaksen ja Mona Caritan diskocovereita.

Nämä menevät kuunteluun, yhtäkaikki. Onkohan luvassa vielä ysäri- ja 00-paketitkin?

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by VLMedia Oy, 2015