STOP THE PRESS!

Apocalyptica – Shadowmaker

apocalypticashadowmakercd_638 Tuotanto: Epic / Sony
1. I-III-V Seed of chaos 2. Cold blood 3. Shadowmaker 4. Slow burn 5. Hole in my soul 6. House of chains 7. Riot lights 8. Sea song (You waded out) 9. Till death do us part 10. Dead man’s eyes
Arvio: 4/5

Jo parikymmentä vuotta suomalaisia selloillaan häirinnyt Apocalyptica on seissyt tukevasti omilla jaloillaan jo pitkään. Kummallisena Metallica-cover-yhtyeenä aloittanut poppoo ei ole enää mikään yhden asian vitsi vaan yhdeksännellä pitkäsoitollaan viimeistään he osoittavat olevansa vakavasti otettava, jotain ihan uudenlaista tulkintatapaa hevimusiikin kenttään tuova mestaripumppu. He pitävät kiinni siitä minkä ovat itse luoneet ja osaavat sen.

Siinä missä aiemmilla levyillä yhtyeen levyillä on vieraillut nimekäs joukkio vierailevia artisteja, on nyt keulille pestattu sooloartistina tunnettu amerikkalainen Franky Perez. Homma toimii, sillä Perez on monipuolinen vokalisti ja taitaa niin tumman tunnelmoinnin kuin suoranaisen rääkymisenkin. Tämä kertoo myös siitä, että levyllä ovat nyanssit kunnossa eikä temmonvaihteluissa säästellä. Siksikin Shadowmaker on erittäin mukavaa kuunneltavaa. Ja myös siksi, että biisimateriaali tanakoine sovituksineen on simppelisti jautaa.

Toistan itseäni ja monia muita mutta siis: Onko tämä kaikki todella tehty selloilla? Turha kai sitä on pohtia. Luotamme siihen kun yhtye itse niin vakuuttaa. Ovat nämä mestareita, kerta kaikkiaan. Olisi kiva olla kärpäsenä katossa katsomassa miten bändi virittää soittimensa tähän hurjaan iskuun ja minkälaisia välineitä he käyttävät näitä uhkeita soundeja saadakseen. Instrumentalisteina ja soitintensa käsittelijöinä sellotrio ja rumpali Mikko Sirén ovat aivan suvereeneja.

Levyllä on kohtalaisen pitkiä kappaleita mutta ote pitää pääosin. Lopussa on vähän toiston makua. Kauneusvirheenä voidaan pitää myös muuten levyn ehdottoman huippuhetken Shadowmakerin valeloppua, joka vähän pilaa tunnelmaa. Cold Bloodin murskariffi puhuttelee ja Slow Burn on erilaisuudessaan ihana. Viisaasti kaunis ja kohottava Hole in My Soul on laitettu levyn keskikohdan laaksoon, sillä sen jälkeen House of Chainsin repivä tunnelma tuntuu entistäkin mukaansatempaavammalta. Lopun biisikolmikko Sea Song, Till Death Do Us Part ja Dead Man’s Eyes näyttää meille yhtyeen, joka osaa soittaa ja laulaa kauniisti. Näissä kappaleissa myös dynamiikka aavistuksen lässähtää, ainoan kerran koko levyllä, mutta kun kappaleissa on kuitenkin potkua niin sen antaa anteeksi.

Tiedättekö sen tunteen, kun kylmät väreet ovat vähän niin kuin tuloillaan jonkin musiikin kohdalla? Apocalyptican uutuuden kanssa sellainen väre selkäpiissä on oikeastaan koko ajan. Täyttä timangia. Yksi vuoden raskaita levyjä.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Sony Music, 2015