STOP THE PRESS!

Love Is Strange

LISOhjaus: Ira Sachs
Käsikirjoitus: Ira Sachs, Mauricio Zacharias
Tuotanto: Lucas Joaquin, Lars Knudsen, Ira Sachs, Jayne Baron Sherman, Jay van Hoy
Pääosissa: John Litgow, Alfred Molina, Marisa Tomei, Manny Perez, Darren Burrows, Charlie Tahan
Arvio: 4/5

Love is strange on ohjaajansa Ira Sachsin laskujeni mukaan neljäs kokopitkä. Kuten aiemmassakin Keep the lights-elokuvassa, on myös nyt keskiössä miespari. Teema ei ole mitenkään hämmästyttävä, sillä Sachs itsekin on julkisesti seksuaalivähemmistöön kuuluva. Nyt kuitenkin homous on vain työkalu, keino kertoa iso tarina. Love is strange on juuri sitä mitä nimensä kertoo. Se, mitä päähenkilöt edustavat on sivuseikka. Niin kuin se pitäisi ollakin.

Tämä ihastuttava pikkuelokuva kertoo 40 vuotta yksissä olleista Benistä ja Georgesta, jotka vihdoinkin pääsevät naimisiin, kun laki sen sallii (kannanotto). Mutta tottakai tämä johtaa ongelmiin Georgen työpaikalla katolisessa koulussa (tähän tekisi mieli sanoa jotain mutta antaa olla). Fudut tulee ja samassa rytäkässä kämppäkin lähtee alta. Tämä tietää väliaikaista eroa, sillä samaan huusholliin miehet eivät tunnu mahtuvan. Molemmat siis majoittuvat erilleen kuka minnekin ja pohtivat siinä samalla mennyttä ja tulevaa. Mutta iso rakkaushan kestää eronkin. Loppua spoilaamatta voi sanoa, että sipulia leikataan keittiössä.

Sympaattinen on itsestäänselvä adjektiivi kuvaamaan tätä kaunista taideteosta. Mutta Sachs tekee elokuvansa taitavasti ja saa katsojan pohtimaan ikiaikaisia asioita rakkaudesta ja elämästä. Elokuva on sopivan kiero sekoitus hiljaista huumoria ja surumielistä karunkauneutta. Heti tähän on sanottava, että isoin kiitos elokuvan onnistumisesta kuuluu pääosaparille John LithgowAlfred Molina. Veteraanien keskinäinen kemia on aivan järjetön ja jokainen ele ja yksittäinen henkäisy harkittu. Jos länsimaista populaarikulttuuria tuntemattomalle elokuva esitettäisiin, olen varma että hän luulisi miesten olevan oikea pariskunta.

Rakkaus on outo juttu, niin se on. Monessa yhteydessä Sachsin uutuutta on verrattu Woody Allenin parhaisiin tekeleisiin eikä siinä nyt välttämättä kovin kaukana totuudesta ollakaan. Mutta siinä missä Allen välillä hajoaa hölötykseen ja pölötykseen, hakee Sachs nyansseja hiljaisuuden voimasta. Ja tässä päästään taas näyttelijöiden taitavuuteen. Kohdat, joissa miehet ovat erikseen, koko ajan kaipautta aistien, saavat palan kurkkuun. Tässä auttaa myös tavattoman hieno kuvaus, josta vastaa jo veteraaniksi laskettava mutta melko vähän käytetty Christos Voudouris.

Aina ei elokuvien tarvitse kertoa rakkaustarinaa siitä, miten heteronuoret tapaavat, tulee ongelma ja lopulta kuitenkin he päätyvät yhteen. Näillä miehillä sellainen mekkalointi on jäänyt jo vuosikymmenien taa. Mutta rakkaus jatkuu. On se ihmeellistä.

Bonuksina kommenttiraita ja taustoitusta elokuvan tekemisestä.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Sony Pictures, 2014

Traileri: