STOP THE PRESS!

Moro no Brasil

moro_no_brasilOhjaus ja käsikirjoitus: Mika Kaurismäki
Tuotanto: Phoebe Clarke
Pääosissa: Brasilialaisia muusikkoja, muun muassa Walter Alfaiate, Velha Guarda da Mangueira, Seu Jorge, Margareth Menezes. Kertojana Mika Kaurismäki
Arvio: 3,5/5

Miten tiivistäisit sataan minuuttiin mammuttimaisen valtion rikkaan, rönsyilevän ja monisäikeisen musiikkikulttuurin ja perinteet, varsinkin kun niitä on enemmän kuin voi yhdeltä istumalta omaksua? Mika Kaurismäelle heitettiin moinen haaste – tehdä dokumentti Brasilian, tuon etelä-Amerikan hehkuvan kulttuurikehdon, erilaisista musiikkisuuntauksista ja maan musiikin kehityksen historiasta. Ja mikäpä siinä, mies kun on asunut kyseisessä maassa jo vuosia, joten ihan keltanokkaa ei asialle laitettu. Kaurismäki tarttui haasteeseen road movie- hengessä. Satoja kuvattuja tunteja ja neljä tuhatta kilometriä myöhemmin muotoutui dokumentti, nimeltään Moro no Brasil (Sound of Brasil).

Punaisena lankana maan kiertelyssä siintää järjestys siitä, ketkä ovat aloittaneet musiikin tekemisen kyseisessä maassa. Eli alussa jututetaan alkuperäiskansojen edustajia ja siitä siirrytään sitten tummaihoisten pariin. Brasilialaiseen musiikkiin suurimmat vaikutteet ovat juurikin tuoneet intiaanit, tummaihoiset ja eurooppalaiset. Tämän näkökulman ottaminen on kieltämättä looginen tapa koettaa järjestää niinkin rönsyilevää aihetta. Silti monen suuntauksen, tyylin, lajin, ja tarinan jälkeen kokonaisuudesta jäi hieman sekava olo. Asiaan vihkiytymättömälle tuotti vaikeuksia ainakin muistaa näkemänsä ja kuulemansa eri suuntausten nimet. Onneksi extra-raidalta löytyvä Kaurismäen lyhyt haastattelu valaisee asiaa vielä lisää.

Dokumentissa annetaan suurimmaksi osaksi suunvuoro kansan syville riveille, Kaurismäen toimiessa kertojana. Mukaan mahtuu suuri ja sekalainen joukko ihmisiä, jotka elävät intohimoisesti musiikille. Monia tarinoita ja syitä vanhojen perinteiden vaalimiseen löytyy. Kiinnostavinta onkin nähdä edes pieni siivu näiden musiikkia ja kulttuuria rakastavien ihmisten ajatusmaailmaa: sillä siellä missä raha ei kasva, kukkii luovuus. Näin lienee tässäkin tapauksessa. Kuvaus on tehty hyvin intensiivisesti; haastateltavat tuntuvat olevan suurimmaksi osaksi lähikuvissa. Ja kieltämättä, vanhan elämää nähneen muusikot ryppyiset kasvot ja tuikkivat silmät ovat juuri sitä elämäniloa, mitä me täällä pohjoisella pallonpuoliskolla havittelemme, mutta emme aina löydä.

Moro no Brasil keskittyy suurimmaksi osaksi juurikin perinteisempiin musiikkisuuntauksiin, eli kansanmusiikkiiin. “Perinteistä”, eli suomalaisten ehkäpä paremmin tuntemaa “perus”sambaa hädintuskin sivutaan. Ainoat kuvat Rion karnevaaleilta löytyvät nekin extra-osiosta. Tämä lieneekin ihan hyvä ratkaisu, sillä on hyvin mielenkiintoista kurkata raotetun verhon taa nähdäkseen mitä kaikkea muuta tuossa eteläisessä kansojen sulatusuunissa löytyykään.

Dokumentin jalkautunut matkamies onnistuu tuomaan monia kiinnostavia välähdyksiä Brasilian monivivahteisesta kulttuurista. Toisaalta aiheen laajuus kääntyy paikoitellen itseään vastaan. Silti, vaikka ihmisiä ja tarinoita tuodaan ruutuun nopealla tahdilla, sen voi ajattelussaan kääntää positiiviseksi asiaksi. Tarinat ja sävelet virtaavat kyseiselle maalle ominaisella tavalla: rönsyilevästi, elämäniloisesti ja nopeatempoisesti. Tästä ei kaamoslääke enää parane. Extroista löytyy ohjaajan lyhyt haastattelu, sekä bio- ja filmografia. Lisäksi löytyy muutaman minuutin pituiset pätkät Rion karnevaalista ja Capoeirasta, sekä traileri.

Katja Kontio for smackthejack.net

Photo´s copyright by Marianna Films, 2002