STOP THE PRESS!

Komediaklassikot: Edvin Laine

Komediaklassikot: Edvin LaineElokuvat: Ruma Elsa, Opri, Akaton mies, Akallinen mies
Ohjaus: Edvin Laine
Käsikirjoitus: Topias; Kyllikki Mäntylä, Olavi Veistäjä; 2 viimeistä Seppo Lappalainen
Tuotanto: 2 ensimmäistä T. J. Särkkä, loput Jukka Mäkelä
Pääosissa: Eeva-Kaarina Volanen, Arvo Lehesmaa, Kullervo Kalske; Rakel Laakso, Elsa Turakainen; 2 viimeisessä Elisabeth Haavisto, Martti Järvinen
Arvio: 2,5/5

Edvin Lainetta (1905-1989) on jotenkin vaikea mieltää komediaohjaajaksi, mieleen tulee pohjalainen jäykkyys ja totisuus niin Iisalmesta kuin Laine syntyjään olikin. Vaikutelman aiheuttavat tietysti sellaiset suomalaisen elokuvan ikoniset teokset kuin Tuntematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla ja Niskavuori-sarja. Tämän lootan elokuvat tekisi mieli tiivistää kahdella sanalla: maharotonta menoa.

Ruma Elsa (1949) kertoo poikatytöstä, jota Santuksi (Eeva-Kaarina Volanen) kutsutaan. Kerran hän saa päähänsä ryhtyä naisellisemmaksi; naamaan maalia ja kolttuun antava dekoltee, niin johan ovatkin lähipiirin miehet kiimaisia kuin kollit maaliskuussa. Siinä on jo äidin uusi avioliitto kariutua, ja siskojen poikaystävät kaikota.

Sen verran hauskasti ja notkeasti Laine suhdekarusellia pyörittää, että nyky-Hollywoodkin voisi ottaa oppia, siellä kun ei kunnon romanttista komediaa saada nykyään aikaan näköjään millään. Volanen on nappivalinta pirtsakaksi Santuksi. Arvio: 3/5

Oprin (1954) nimihenkilö (Rakel Laakso) on evakkomummo, joka haikailee takaisin Karjalaan. Vaan taaskin menee tölli alta, tällä kertaa viranomaisten toimesta, ja Opri loppusijoitetaan kunnalliskotiin. Hauskaahan siellä sitten lopulta on henkilökunnan rakkaushuolia ratkoessa.

Opri on kaiken hassun keskellä ihan vakavasti otettava kannanotto vanhusten asemasta ja ihmisarvosta: mummo kaipaa virikettä ja äksöniä siinä missä nuoremmatkin. Vähän kyllä mummelin narina alkaa loppua kohti rasittaa. Mieltäkiinnittävänä yksityiskohtana voisi mainita, että elokuvassa esiintyvät Äärimmäisten Duudsonien esikuvat: siinä kulkuset kolisevat, kun vanhainkodin huru-ukot laskettelevat pyörätuolilla mäkeä! Arvio: 3/5

Unto Puumalainen (Martti Järvinen) etsiskelee parin muun maalaismiehen tavoin emäntää elokuvassa Akaton mies (1983). Moternisti homma hoituu osittain peräti kompuutterin voimin. Pankkitoimihenkilö Liisa (Elisabeth Haavisto) vaikuttaisi olevan sopiva, vaan monta mutkaa on matkassa ennen kuin tilanteet selviävät. Latokin palaa.

Akaton mies on maalaiskomediaa ankeimmillaan. Vähäistä tarinaa venytetään maailman tappiin. Kaikki on pitkää ja laveaa, ja jostain syystä jotain surkeaa latoa pitää näyttää joka välissä vieläpä hitaasti panoroiden. Välillä jopa laulaa lurautetaan. Näyttelijät edes tekevät parhaansa. Arvio: 1,5/5

Niinhän ne lähtevät parhaatkin meistä: Akattoman miehen Unto on nyt Akallinen mies (1986). Rakennemuutoskin raatelee. Uusia tulonlähteitä haetaan lomakeskuspisneksestä, mikä johtaa siihen, että vekseleihin väännetään nimeä kynä sauhuten. Maalla on mukavaa kaikesta huolimatta. Mukana myös kaupunkilaislasten paha olo ja tappajalehmä. Auta armias.

Akalliseen mieheen pätee kaikki, mitä sanoin Akattomasta miehestä. Laineen viimeiseksi jäänyt elokuva on surullinen lopetus muuten komealle uralle. Arvio: 1,5/5.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by VLMedia, 2015