STOP THE PRESS!

Ultraviolet

ultravioletOhjaus ja käsikirjoitus: Kurt Wimmer
Tuotanto: John Baldecchi
Pääosissa: Milla Jovovich, Cameron Bright, Nick Chinlund
Arvio: 2/5

Milla Jovovich seikkailee supertytsy Violetina Kurt Wimmerin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa, joka perustuu samannimiseen sarjakuvaan. Wimmerin taustaan kuuluu lähinnä pelkästään elokuvakäsikirjoituksia mutta tällä kertaa mies on myös ohjannut omaa tekstiään.

Heti elokuvan alussa mainitaan maailmasta, jota on vaikea ymmärtää ja niinhän se tahtoo olla. Violet on tässä tulevaisuuden synkeässä maailmassa hemofagi eli yliluonnollisia voimia salaperäisestä sairaudesta saanut taistelija, joka pistää tuosta vaan kolmekin sataa miessoturia likoon. Hänen tehtävänään on moninaisten vaiheiden ja retkutusten perästä suojella pikkupoika Sixiä, jonka veressä virtaavat parantavat punasolut puolelle maailman ihmisistä. Kuten arvata saattaa, alussa pelkkänä etäisenä työsuhteena alkanut suojelu-urakka kääntyy saa lopulta uusia käänteitä ja hemofagistakin tulee inhimillinen olento. Mutta lopussa on vielä matsattava pettureita ja muita ihmisluopioita vastaan. Ruumiita syntyy ennätystahdilla.

Elokuvassa on niin paljon efektejä, että heikkopäisimpiä saadaan DVD-koneen ääreltä kantaa kottikärryillä vilvoittelemaan. Oikeastaan elokuva tympeine juonineen ja pökkelöine pääosanesittäjineen ei tarjoakaan mitään muuta kuin hurjia näytteitä animoijien ja efektimiesten huippuihinsa viritetystä yhteistyöstä. Välillä kokee katsovansa nykytyyliin tehtyä animaatioelokuvaa, kun Violet ajelee moottoripyörällä pitkin kattoa tai niputtaa joukon miekkamiehiä lähes pelkällä tuijotuksella. Hirmuisesti ohjaaja on napannut Matrixista, varsinkin luotien väistely- ja taistelukohtauksissa, ja myös muista sci-fi- klassikoista, joten omaperäisyys ei varsinaisesti juhli mutta totuuden nimissä on sanottava, että osa efekteistä on ihan mukiinmeneviä. Elokuva olisikin ilman kuvakikkailua erittäin tylsä. Samaan hengenvetoon tosin mainittakoon, että näkyyhän leffassa myös Ö-luokan efektejä, jotka lähinnä naurattavat. Milla Jovovich ei saa Violetiin minkäänlaista henkeä, mutta toisaalta eipä sci fi-elokuvissa aikaisemminkaan olla Oscar-tason näyttelijäsuorituksilla juhlia retosteltu. Tähän tulevaisuuden surulliseen tautimaailmaan pääosat tavallaan istuvat ihan hyvin. Maailma itsessään on tehty jopa valoisaksi vaikka nimenomaan voisi luulla, että tämänkaltaisessa rymistelyssä tunnelmointi olisi haettu suoraan kellarista. Valaistus, ohjaus ja kuvaus siis toimii ihan hyvin ja tuo sopivaa vastapainoa tummanpuhuvalle käsikirjoitukselle. Elokuvasta jää positiivinen henki ja lataus vaikka miestä kaatuu kuin heinää ja jossain näkymättömissä ovela verisairaus pulputtaa ja valtaa alaa.

Yksi elokuvan ongelmista on, että sen juoni jää aivan liian helposti taka-alalle eikä siihen läheskään koko aikaa jaksa keskittyä, vaikka pituuttakin on elokuvalla vain vajaat puolitoista tuntia. Tarina on kaikkiaan melko pöhelö ja kun henkilötkään eivät ole samaistuttavia niin jossain vaiheessa katsoja joko putoaa pelistä tai huomaa ajattelevansa, että on aivan samantekevää miten lopussa käy. Tämähän ei koskaan ole hyvä. Tieteiselokuvassakin olisi hyvä sympatiseerata päähenkilöitä mutta tässä koleudessa se lie mahdotonta. Myöskään tarina ja kerronta ei oikein ime mukaansa kuin aivan pieninä sykäyksinä ajoittain. Extroina nähdään Jovovichin melko ohut kommenttiraita, sekä making of- dokkari, joista molemmista jotenkin aistii sen, että Jovovichkin joutuu näyttelemään innostunutta tästä tieteispläjäyksestä. Myös pari poistettua kohtausta on ympätty levylle mukaan.

Renek for Smackthejack.net

Photos copyright by Sony Pictures, 2006

Traileri: