STOP THE PRESS!

Ketonen & Myllyrinne – 1. tuotantokausi

ketonen_ja_myllyrinneOhjaus: Mikko Mattila
Käsikirjoitus: Kari Ketonen, Ville Myllyrinne
Tuotanto: Ilmo Laevuo
Pääosissa: Kari Ketonen, Ville Myllyrinne, Panu Vauhkonen, Ria Kataja
Arvio: 3,5/5

Lukuisissa kotimaisissa TV-liemissä keitetyt näyttelijät Kari Ketonen ja Ville Myllyrinne löivät ’viisaat’ päänsä yhteen muutamia vuosia sitten ja ryhtyivät kehittelemään sketsiohjelmaa. Sketsejä syntyikin ja sen verran pimeää tavaraa, että lopputuotoksen markkinoinnissa tuotantoyhtiöille olikin aimo tekeminen. Lopulta Tuotanto Oy Säihky otti sarjan tuottaakseen ja SubTV näyttääkseen. Nyt kaikki Subilla näytetyt 8 ensimmäisen tuotantokauden jaksoa ovat ilmestyneet DVD-pakettina ja sitä katsoessa ei kyllä ollenkaan tule hämmästelleeksi tuotantoyhtiöiden nahkeutta ottaa ohjelmaa listoilleen. DVD:n kannessa sanotaan: ”Sketsisarja kuin kumihansikkaan sipaisu ihottuman runtelemalla reidellä”. Avot!

Ensimmäisenä ohjelmassa kiinnittää huomiota sen lennokkaaseen kieleen, joka on vähän toista, mihin tämän lajityypin ohjelmissa on aiemmin Suomessa totuttu. Poissa ovat lapsekkuudet, varsinaiset suoraviivaiset alatyylit tai toisaalta Alivaltiosihteerimäiset virastopuheet. Ketonen ja Myllyrinne ovat kirjoittaneet hahmojensa suuhun aivan uudenlaista ja näköistään dialogia, jossa kieli elää ja koukeroi kuin Kellopeliappelsiinissa ikään. Kun sarjaan tarkemmin perehtyy, huomaa, ettei sen päällisin puolin synkäksi luodun maailman alta juuri valoa pääse tirskahtelemaan ja juuri tämä tunnelman pimeys yhdistettynä linguistiseen ilotulitukseen tuo katsojan sisimpään ensimmäisen ja syvimpään kestävän riemun tunteen. Siinä on sarjan perimmäinen juju ja viehätysvoiman perusta. Välillä tosin päästään hieman koukkaamaan jopa hilpeyden puolelle mutta se on vain silmänlumetta kun kohta leijutaan taas mielen alhoissa ja tunteiden syvimmissä sfääreissä. Tavallaan koko tuotosta kuvastaakin toistuva kestosketsi miehestä, joka haavemaailmassaan elää täydellistä elämää mutta havahduttuaan saakin esimerkiksi turpiinsa nakkijonossa alkoholistien yömajan edessä tai muuta vastaavaa. Näillä miehillä on pakko olla ylipessimistinen elämänkatsomus tai sitten he purkavat mielensä pimeän puolen kynän kautta paperille ja edelleen kuvanauhan välityksellä suomalaisille todella tyhjentävästi. Sarjan viimeinen jakso menee jo kidutukseksi synkkyydessään. Monologit näyttelijästä ja ruumisarkussa makaavasta miehestä eivät taitaisi läpäistä vaikkapa Spede Pasasen huumoritestiä; itsellänikin tekee tiukkaa. Tuntuu, kuin viimeiseen jaksoon olisivat ideat loppuneet ja sinne on heitetty jämät.

Sarjan ongelma monessa kohdassa ovat liian pitkät sketsit. Hyviä ideoita vesitetään liian useasti puimalla niitä aivan liian pitkään. Esimerkiksi talk show’t, joissa avautuvat luomuteurastaja ja kauneuskirurgiaan turvautunut mies tai jo mainitut viimeisen jakson loppumattomalta tuntuvat synkistelyt ovat pohja-ajatukseltaan sangen riemukkaita, jos nyt sitä termiä voi tässä käyttää, mutta sketsien kestot tekevät niistä lähes sietämättömiä. Olisiko ohjaajan tehtävä ollut miettiä sketseille toimivampi toteutustapa? Luomuteurastajan stabiili pönötys studiossa on tylsää, olisin voinut nähdä häntä vaikkapa työpaikkansa ääressä. On todettava, että vastapainoksi on toki paljon lyhyitäkin sketsejä, jotka mielestäni toimivat paljon paremmin jo kaikessa uudenlaisuudessaankin. Ketonen ja Myllyrinne ovat hylänneet perinteisen vitsikaavan ja halpojen naurujen keräämisen sijasta piilottavatkin huvin hieman syvemmälle, vaikkakin monet hahmot naurattavat jo sinällään ja ennenkaikkea jo alussa mainittu dialogi pistää suorastaan kehräämään ilosta. Mutta ihan liian monta sellaista hupailua on mukana, jotka yksinkertaisesti eivät naurata vaikka kuinka viistosti yrittäisi tarkkailla. Ja vice versa: Toiset jutut tiputtavat tuolilta oitis.

Koomikkoparina Ketonen ja Myllyrinne on vahva. Tavallaan voisi sanoa, että Ville Myllyrinne on hauskempi koomikko mutta aivan liian maneerialtis, kun taas Kari Ketosen näytteleminen on vivahteikkaampaa ja mutta ei ehkä silti niin hauskaa. Ria Kataja tekee suurimman osan naisrooleista tutulla tyylillään onnistuneesti. Hahmoja piisaa näissä kahdeksassa jaksossa kullekin aivan riittävästi ja enemmänkin. Extrana nähdään Subilla pyörinyt hauskahko puffipätkä, jossa sarjan niminäyttelijät toisiinsa muka riitaantuneina antavat erimielisen haastattelun kumpikin erikseen. Tämä puffi oikeastaan antoi odottaa sarjalta hieman riehakkaampaa menoa, kuin mitä tarjolle tulikaan. Kuulemma Ketonen on jo alkanut kirjoittaa sarjalle jatkoa, toivottavasti ideat toteutetaan huolellisesti kypsyen ja hieman ytimekkäämmin kuin nyt. Silloin kasassa ovat ainekset suureen hittisarjaan.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Tuotanto Oy Säihky / Panvision, 2006