STOP THE PRESS!

Jyrki : Lost Tapes vol. 3

jyrki_3Tuotanto: Matti Törhönen / Oy Filmiteollisuus Fine Ab
Arvio: 3/5

Jo kolmannen kerran edesmenneen nuoriso-ohjelma Jyrkin kadonneet nauhat on koottu DVD:lle, kaiken kansan iloksi (ja suruksi). Levyn kansilehtisessä Jyrkin vastaava tuottaja Marko Kulmala toivoo DVD:n synnyttävän edes ripauksen myötätuntoa ja huvittunutta nostalgista hihkuntaa. Varsin monen esityksen kohdalla etenkin tätä ensin mainittua myötähäpeän tuntemusta herääkin. Useimmiten vika ei kuitenkaan ollut ontuvasti toteutetussa tv-ohjelmassa, vaan paremminkin huonosti valmistautuneissa ja ammattitaidottomissa muusikoissa. Sinänsä nämä Jyrki -DVD:t ovat kokemuksina hyvinkin silmiä avaavia. Ei todellakaan ole mikään ihme, ettei Suomesta ole aiemmin ulkomaille sen enempää bändejä päässyt, kun ei kerran yhtä tv-keikkaa saada vedettyä kunnialla läpi.

Ontuvista playback-esityksistä vastaa tällä kertaa mm. Tarot, jonka paljastaa lähinnä liian hyvä äänenlaatu kaikkiin muihin esiintyjiin verrattuna. Myös (virta-)johdottomat soittimet herättävät hieman epäilyksiä. Useimpien bändien tasot on miksattu ylipäätään enemmän tai vähemmän päin metsikköä. Volumet huojuvat jatkuvasti, eikä kaikkia soittimia aina kuulu juuri lainkaan. Mutta pääasia kai sitten, että tekijöillä on ollut aikoinaan hauskaa. Etenkin Apocalyptican kohdalla suorastaan pistää harmittamaan, miten sellosta on saatukin miksattua niin käsittämättömän karsea soundi, että koko touhu menee sen tähden läskiksi. Hitusen suorastaan ihmetyttää, miksi levylle on tarvinnut edes pistää Apulannan ”Lupasit mulle”. Esitys on vähintäänkin bändin kannalta nolo, kun Wirtanen unohtaa suunnilleen puolet sanoista ja poistuu esityksen lopuksi kitarat paukkuen hiiteen.

Kokoelman ehdottomiksi helmiksi nousevatkin HIMin kappaleet, sekä tietysti vanha kunnon CMX. Myös Kauko Röyhkä esiintyy edukseen, kuten myös Egotrippi ja 22-Pistepirkko, joista jälkimmäinen ei tosin tainnut olla oikein Jyrkin katsojakunnan suosikkiyhtyeitä – ikkunan takana ei pahemmin faneja parveile, eikä paikalla taida juuri muutenkaan yleisöä olla. Myös Ismo Alangon aina yhtä tunnepitoinen esiintyminen miellyttää sielua. Kokoelman ”näistä bändeistä emme sittemmin koskaan kuulleet” -sarjan antia edustavat mm. Innpeach, The Krispies ja Pool. Ajan hengestä ja suomalaisten jossakin määrin kehittyneestä musiikkimausta kertonee se, ettei Jyrkissä pahemmin poikabändin irvikuvia tai muita 90-luvun puolenvälin kamaluuksia enää nähty. Monet näistä ”bändeistä” herättivät suurimpia ivallisia naurunpurskahduksia parilla edellisellä Lost Tapesilla.

Extroja levyltä löytyykin miltei yhtä paljon kuin itse päämateriaaliakin. Haastatteluja löytyy siis runsain mitoin. Ihan hupaisaa sinänsä tarkastella näin jälkeenpäin HIMin ensimmäisiä haastatteluja, joissa innokkaat pojat haaveilevat maailmanvalloittamisesta. Haastattelut kiinnostanevat lähinnä kyseisten yhtyeiden faneja. Jyrki – Lost tapes vol. 3 on kaikin puolin tasaisempi, ja siten myös tietyiltä osin tylsempi kokonaisuus kuin aiemmat osat. Ensimmäisten Lost tapesien selkeä karuus oli toisaalta viihdyttävämpää katseltavaa. Nyt kun teknisiä kämmejä on kuitenkin vähemmän, silmä ja korva kiinnittävät kuitenkin huomiota huomattavasti enemmän varsinaisiin ongelmiin. Kun en 90-luvun suomirockista niin kauheasti välitä, myönnän auliisti nauttineeni kahden aiemman DVD:n aidon huonojen pop-bändien ”esityksistä” huomattavasti enemmän kuin tämän levyn tasaisen paksusta artistikaartista.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by Pan Vision Publishing Oy, 2006