STOP THE PRESS!

Uniruukki: Uniruukki

unir Tuotanto: Uniruukki / Aino Ruotanen
1. Maailmanpyörä 2. Kuningas 3. Lyhdynsytyttäjä 4. Säteilytys 5. Silhouette 6. Juoppo 7. Pelimannin kevät
Arvio: 4/5

No ou jee. Kaikkea sitä jo on luullut kokeneensa ja kuulleensa musiikkikriitikon vaatimattoman uran varrella mutta tottakai kanteleproge nyt vielä puuttuikin. Luojan kiitos rääkkyläläinen Uniruukki tulee ja pelastaa tilanteen. En muuten yhtään ihmettele, että tämäkin kummajainen tulee Rääkkylästä. Miettikää nyt.

Levyn alkaessa sitä alkaa etsiä vikaa soittimena toimivasta läppäristä. Mikä on kun kuuluu vain nykimistä ja kohinaa? No ei mikään. Maailmanpyörä siinä vaan pyrkii ilmoille introllaan kuulijaa hieman pelästytellen. Ja samaa pottumaista linjaa Uniruukki jatkaa läpi levyn. Eli sanotaan se suoraan: Vihaan rakastaa tätä levyä. Periaatteessa en tajua tällaisesta mitään. Ja silti, tai siksi, tämä on aivan ihanaa musiikkia. Ihan kostoksi omalle vajavaisuudelleni Uniruukki saa maailmantilaston korkeimmat pisteet mitä ikinä on annettu tällä sivustolla tänään.

Mutta mistä siis on kyse? Kuusi pitkää ja yksi lyhyempi biisi vievät kummalliselle matkalle jazzin ja progen maailmaan, jossa sanoja ei kuulu ja ihmisääntäkin vain niukalti. Pääsolistina toimii primus motorin Aino Ruotasen kantele. Olisin mielelläni lukenut kansilehdykästä tai promoprujusta lisää käytetystä soittimesta – vai onko niitä useampia? Nyt kannattaisi ottaa tästä erikoisuudesta kaikki irti. Ruotanen, kantele esiin ja median eteen. Uniruukki uhkaa tehdä kanteleelle saman minkä Apocalyptica teki sellolle.

Jaa siis kanteleella soitettua progressiivista jazzia? Rock- ja pophöystöillä? Mutta toimiiko se edes? Se on oikeastaan ihan sivuseikka, sillä levy loppuu ennen kuin alkuihastus ja –pöyristys ehtii tasaantua. Levy onkin juuri sopivan mittainen vaikka sen jotkut biisit ovat hiinä ja hiinä että olisiko paisuttelu pitänyt pistää pakettiin aiemmin. Nyt vältytään siltä, että kannel alkaa turruttaa ja kismittää. Mitenhän tämä muuten toimii livenä? Ruotanen, kunnon metakka sitten keikoilla päälle vaan. Tätä ei saa säästellä tai nyhjätä vaan pistää bailut pystyyn.

Pitkiä biisejä mutta vain vähän. Hyvä niin. Hyviä sointukulkujen vaihteluja ja supertaitavaa soitantaa. Vielä parempi. Tulee hyvä mieli. Parasta. En ala eritellä biisejä, mutta muistiinpanoista löytyi mm. maininnat ’kivaa pulputusta’, ’ei smäidä mitkä jazzrummut’, ’täyttä Piirpauketta’, ’ihanaa japinalaulua’, ’ihme puhaltelua’, ’nätti pikkubiisi’, ’hyvät bassoriffittelyt’ ja ’viude, valeloppu’. Ai niin ja ’melkoista metakkaa’. Mennään näillä.

Oikeastaan ärsyttää etten henkilökohtaisesti pidä tästä. Tällaista musiikkia nimittäin pitää tehdä.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Aino Ruotanen/Karoliina Paappa, 2015