STOP THE PRESS!

Eric Clapton – Live at the Royal Albert Hall

Eric Clapton - Live at the Royal Albert HallKappaleet: Somebody’s Knocking, Key to the Highway, Pretending, I’m Your Hoochie Coochie Man, You Are So Beautiful,Can’t Find My Way Home, I Shot the Sheriff, Driftin’ Blues, Nobody Knows You When You’re Down and Out, Tears in Heaven, Layla, Before You Accuse Me, Wonderful Tonight, Let It Rain, Cross Road Blues, Little Queen of Spades, Cocaine  Encore: High Time We Went
Arvio: 5/5

Maaliskuussa 70 vuotta täyttänyt kitaravirtuoosi Eric Clapton teki ensimmäiset levytykset Yardbirdsin riveissä 60-luvun puolessa välissä. Tämän jälkeen mies on ehtinyt kitaroimaan bändeissä kuten John Mayall & the Bluesbreakers, Cream, Blind Faith ja Derek and the Dominos. Vuosikymmenen vaihduttua mies on keskittynyt lähinnä soolouraansa ja heittänyt aina silloin tällöin vierailuja muiden kokoonpanoissa tai sitten hänen kitarointiaan on kuultu muiden artistejen levyillä. Juhlavuoden kunniaksi toukokuussa Clapton esiintyi Royal Albert Hallissa seitsemän kertaa täydelle katsomolle. Samalla hänelle tuli täyteen 200 esiintymistä samassa konserttisalissa.

Ennen konsertin alkua Claptonin kanssa soittavat muusikot ja musiikkilehtien toimittajat kertoilevat ajatuksiaan kitaravirtuoosin musisoinnista. Tämän osuuden olisi voinut hyvin jättää pois kokonaisuudesta, sillä mitään uutta se ei tarjoa. Itse konsertin voisi jakaa kolmeen eri kategoriaan: bluesiin, balladiin ja rockiin. Neljä ensimmäistä kappaletta on täyttä bluesia, jota Clapton hoitaa sen verran taiturimaisesti, ettei jää epäselväksi, että hän on todella tämänkin genren todellinen mestari. Seuraavien kappaleiden aikana ääneen pääsevät urkuja soittava Paul Carrack ja bassoa soittava Nathan East. Carrack esittää kappaleen You’re so beautiful, joka on alkuperältään Billy Prestonin kappale, mutta ehkä tunnetuimman version siitä on esittänyt jokin aika sitten edesmennyt Joe Cocker. East puolestaan esittää Steve Winwoodin säveltämän Can’t Find My Way Home -kappaleen, joka julkaistiin Claptonin omana tulkintana livealbumilla ”E.C. was here” (1975). Rauhallisen tulkinnan jälkeen pistetään taas reggaemainen tunnelma päälle, kun ilmoille kajahtaa Bob Marleyn klassikko I Shot the Sheriff.

Yleisö hiljenee, kun vuoron saa akustinen osuus. Neljän kappaleen setistä nousee esille reggaemaisesti sovitettu versio kauniista Tears in Heaven. Kuuntelijoiden silmäkulmat kostuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun Clapton kumppaneineen aloittaa soittamaan tunnelmallista Wonderful Tonightia. Let it Rain käynnistää todellisen rock-juhlan, joka saa istuen konserttia seuranneiden ihmisten jalat viimeistään väpättämään. Mutta todellisen jackpotin tekee J.J. Calen Cocaine, joka saa ihmiset tanssimaan villisti hienostuneessa Royal Albert Hallissa. Jopa aitioissa tanssitaan sen verran, että katsojaa oikein hirvittää heidän turvallisuutensa puolesta. Encoressa kuullaan vain yksi kappale ja laulusta tässä kohtaa vastaa toistamiseen Paul Carrack.

Jos tätä konserttia pitäisi kuvailla lyhyesti, niin se olisi ”yksinkertaista, mutta toimivaa”. Clapton tervehtii yleisönsä ja kiittää sekä kappaleiden välissä että konsertin lopussa. Muuten hän yhdessä yhtyeensä kanssa antaa musiikin puhua puolestaan. Vaikka maestrolla onkin jo ikää, niin sormet toimivat kuin nuorella kitaristilla ja ”Slowhand” antaa musiikillisen tunteensa tulla täysillä. Yleisön reaktioita seuratessani huomasin useiden hänen ikäistensä ja hivenen nuorempien kuunteijoiden liikuttuneen sävelien viedessä muistojen syövereihin. Nuoremmat puolestaan nauttivat konsertista hillitymmin, mutta loppupuolella todella innostuivat tanssimaan hurjasti. Vaikka konserttisali onkin iso, niin tunnelma on kuin intiimillä keikalla. Näin ollen sekä yleisö että yhtye silmin nähden aidosti nauttivat hommasta. Eric Clapton – Live at Royal Albert Hall on täyden viiden tähden konsertti, joka on pakko nähdä isolla kankaalla.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s Copyright by Eagle Rock Entertainment, 2015

Traileri: