STOP THE PRESS!

Rocky Horror Live Show


Rocky Horror Live ShowEsitys: 17.9.2015 Playhouse Theatre, Lontoo
Ohjaus: Christopher Luscombe


Käsikirjoitus ja musiikki: Richard O’Brien

Tuotanto: Ambassador Theatre Group

Pääosissa: Haley Flaherty, Ben Forster, Kristian Lavercombe, Jayde Westaby, Sophie Linder-Lee, David Bedella, Dominic Andersen, Richard Meek, Richard O’Brien
; vierailevat kertojat: Stephen Fry, Adrian Edmondson, Emma Bunton, Mel Giedroyc ja Anthony Head
Arvio: 5/5

70-luvun alussa työttömänä ollut näyttelijä Richard O’Brien fanitti kovasti vanhoja science fiction -tarinoita ja b-luokan kauhuelokuvia. Talvi-iltojen iloksi hän ammensi ideoita näistä aiheista ja kirjoitti uudenlaista juttua näyttämölle. Hän pyysi mukaan projektiin myös ohjaaja Jim Sharmanin, jonka parissa produktiossa O’Brien oli esiintynyt. Sharmanin ehdotuksesta esityksen nimi vaihtui They Came from Denton Highista Rocky Horroriksi. Kantaesityksensä se sai Lontoon West Endin Royal Courtin teatterissa 17.6.1973. Siitä muodostui heti yleisö- ja arvostelumenestys ja voittipa se myös Evening Standard Awardin parhaan musikaalin kategoriassa. Ei siis ihme, että pari vuotta myöhemmin siitä valmistui myös elokuvaversio, jonka ohjauksesta vastasi alkuperäisohjaaja Sharman. Molempien ensi-illasta on nyt kulunut yli 40 vuotta ja omalla tavallaan ympyrä sulkeutuu, kun Rocky Horror palasi Lontoon West Endille Playhouse Theatreen.

Tarina lyhyesti, mutta ytimekkäästi: Vastavihitty pari Janet (Flaherty) ja Brad (Forster) ovat häämatkalla, kun heidän autostaan puhkeaa rengas. He menevät pyytämään apua epäilyttävään linnaan, jossa on hämäräperäisiä hahmoja, kuten hovimestarina toimiva kuoleman kalpea Riff Raff (Lavercombe). Pian paikalle saapuu korseteissaan viihtyvä Frank-N-Furter (Bedella), joka on tohtoroinut itselleen ”lihaksikkaan miesrakastajan” Rockyn (Andersen). Pian ihmissuhteet ja seksuaaliset merkitykset saavat ihan uuden näkökulman, kun Frank-N-Furter pääsee vauhtiin.

Tässä tapauksessa suosittelen ehdottomasti unohtamaan kaiken minkä näit elokuvassa, sillä näyttämöversio tarjoaa uudenlaisen kokemuksen. Vaikka tarina onkin sama, niin tyylillisesti se on ihan toisella ulottuvuudella. Tässä, jos missään tulee esiin teatterin erinomaisuus interaktiivisena paikkana. Kun esimerkiksi kertoja (O’Brienin lisäksi mm. Stephen Fry, Adrian Edmondson, Emma Bunton, Mel Giedroyc ja Anthony Head) vie katsojia tarinassa eteenpäin, niin he reagoivat myös heidän tekemisiinsä, mm. Giedroyc heittää syömänsä muffinsin suoraan yleisöön. Tätä produktiota ei kannata ottaa haudanvakavasti, sillä niin eivät tee täysin näyttelijätkään. Vaikka he tekevät mainioita roolisuorituksia, välillä saattaa naurukin olla herkässä. Frank-N-Furteria esittävä Bedella saa myös yleisön nauramaan, kun häneltä meinaa aika ajoin pokka pettää. O’Brienin musiikki on se tärkein elementti tässä kokonaisuudessa. Se yhdistelee leikkisästi rockin erilaisia muotoja. Välillä mennään glam-rockin puolella, parodioidaan 50-luvun poppimaista rockia ja tykitetään loput perusrockilla. Vaikkei kappaleista elämää suurempia klassikoita olekaan tullut, niin klassikoita ne ovat kuitenkin. Sen huomaa, kun kuuntelee yleisön laulua – nehän perhana osaa kaikki sanat ja vieläpä laulaa nuotilleen. Tai ainakin melkein. Rocky Horror Live Show on parasta kulttiteatteria, mitä olen koskaan nähnyt. Edes valkokankaalla.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s copyright by Picture House Entertainment, 2015

Traileri: