STOP THE PRESS!

We are Twisted f*ckin Sister!

We are Twisted f*cking Sister!Ohjaus ja käsikirjoitus: Andrew Horn
Tuotanto: Andrew Horn
Pääosissa: Dee Snider, Jay Jay French, Eddie Ojeda, Mark Mendoza, A.J.Pero
Arvio: 3/5

Onkohan montakin 70-luvulla syntynyttä, joka ei olisi lapsuudessaan kuunnellut Twisted Sisteriä? No minä ainakin olen vaikka totuuden nimissä täytyy sanoa, että enpä nyt ikänä mikään valtava fani ollut. Ja eihän yhtye musiikillisesti koskaan ole ollut mikään aivan maailmojaräjäyttävä, pikemminkin show ja visuaalisesti tiukka pläjäys. Senhän yhtye itsekin tietää dokumetaristi Andrew Hornin pusaamassa elokuvassa.

Elokuva onkin sikäli mielenkiintoinen että takakannen lupauksista huolimatta se ei suinkaan poraudu koko 40-vuotiseen uraan vaan se loppuu vuoden 1984 Stay Hungry- pitkäsoiton menestystunnelmiin. Silti leffalla on kestoa huikeat 134 minuuttia! Koko uran paketoiminen filmikelalle olisi siis ollut melkoinen ”kokoillan elokuva”. Paljon on tuntunut asiaa riittävän haastateltavilla, joita on paljon, ja joita vyörytetään koko elokuvan ajan framille lisää. Välillä unohdetaan esitellä ne jo näytetyt uudestaan ja katsoja ei ihan aina saa kiinni kaikkien henkilöllisyydestä. Se ärsyttää.

Todella massiivisen paketin yhtyeen alkuvuosista on siis melko harvakseltaan elokuvia ulos pykännyt Horn saanut aikaiseksi. Ja mitä tässä sitten tapahtuu? Ei juuri mitään. Puhuvat päät kertovat ja muistelevat mitä 70-80- luvuilla oikein tapahtui, miten kaikki alkoi. Bändin jäsenten ja managerien lisäksi ääneen pääsevät niin levy-yhtiön edustajat, keikkamyyjät, groupiet kuin Dee Sniderin vaimokin – viimeksimainittu tosin unohdetaan kylmästi elokuvan puolivälissä johonkin. Episodit ovat hauskoja ja tarinointi sinänsä kyllä valoittavaa. Mitään ei myöskään kaunistella vaan yhtyeen alkuvuosien heikommatkin hetket saavat tilaa.

Mutta mutta. Ei tämä oikein sytyttäne muita kuin räävittömän yhtyeen suurfaneja. Ihan liian pitkän elokuvan loputon papatus turruttaa ja vaikka hölinät ovat luovinaan merkittävämmänkin korrelaation ajan musiikkinäkemykseen, jää tämä vähän nuivaksi ajankuvaksi, johon ei toista kertaa tulle tartuttua. Materiaalia on kiitettävästi, arkistonauhaa on keikoilta paljon ja kaikenmaailman valokuvia on kaiveltu esille ties mistä. Työn määrä ja asialle omistautuminen on siis ollut kiitettävää tasoa.

Toki Twisted Sister on dokkarinsa ansainnut, ei siinä mitään. Ja paljon hauskoja anekdootteja ja totuuksia (tosin subjektiivisehkoja sellaisia) on kameralle tarttunut. Mielenkiintoisin, ja itselleni uusi asia, niistä koskee edesmenneen Lemmyn vahvaa osallisuutta yhtyeen lopullisessa läpimurrossa monien vuosien päätä seinään hakkaamisen jälkeen. Ja ihan niinkuin itse elokuvassa ei olisi kylliksi – kakkoslevy sisältää bonusmateriaalin omaisesti vielä poistettuja kohtauksia ja juttuja! Fanille siis todellinen hunajaa ureoimaan saava megaturbopaketti.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Atlantic Film, 2015

Traileri: