STOP THE PRESS!

Tom Clancy’s The Division

the_division-23880505-frntlTekijä: Ubisoft Massive
Julkaisija: Ubisoft
Arvio: 4/5

Tom Clancyn kirjojen maailmaan löyhästi pohjautuvat pelit (Rainbow Six, Ghost Recon, Splinter Cell…) ovat olleet toiminta- ja räiskintäpelien ystävien perusruokavaliota jo monien vuosien ajan. Muutamia vuosia sitten alkoi kuulua huhuja Tom Clancy -fanien messiaspelistä, jättimäisestä verkossa pelattavasta moninpelistä, jonka ensimmäiset kuvat olivat jopa utopistisen hyvän näköisiä. Nyt The Division on julkaistu ja … kyllähän se on sitä, mitä lupasikin.

Tarkoituksella levitetty isorokkovirus on ajanut USA:n kaaokseen ja koko Manhattan on asetettu karanteeniin. Apua tarvitaan The Division -agenttierikoisjoukoilta, joiden yksi jäsen pelaaja on. Kuria ja järjestystä pitäisi pitää eriasteisia sekopäitä vastaan, viruksen alkuperää tutkia, salaliittoja setviä ja koko sopalle tärkeitä henkilöitä pelastaa. Juoni on keskimääräisen jännäritoimintaleffan tasoa, mutta touhun mittakaava tekee siitä pelissä ihan vakuuttavan, kunhan tunnelmaan pääsee kiinni.

Itselleni se tuotti vähän vaikeuksia muutamastakin syystä. Erinomaisen realististen näköisten pelien kompastuskivi on aina se, että jossain rajat tulevat vastaan. The Division on aivan sairaan hienon näköinen ja tavaroita hajoilee sekä räjähtelee hienosti – mutta sitten jokin hahmo jää puoliksi auton sisälle, toistaa saman lauseen neljä kertaa tai tippuu maan läpi tyhjyyteen. Pelimoottori ei siis ole täydellinen, mutta ottaen huomioon mitä kaikkea se tekee, pelillisesti näitä voi katsoa sormien lävitse. Immersiota se silti syö. Toisena ovat luodinkestävät, itsetuhoiset viholliset, jotka ryntäävät päälle pesäpallomailoineen, eikä rynnäkkökivääristä ole mitään iloa. Kolmas syy oli se, että en ole mikään mestari tämäntyylisessä räiskinnässä ja kun jotain helpolta vaikuttavaa sivutehtävää tahkoaa kymmenettä kertaa, se vie vähän kokonaisjännitettä.

Kun puhutaan MMO-peleistä, ensimmäiseksi tulevat mieleen roolipelit. The Division on kuitenkin kolmannen persoonan MMO-räiskintä kaikkien kesken jaetussa pelimaailmassa. Peruspelaaminen on tuttua mistä tahansa vastaavasta räiskinnästä – aseita on mukana rajattu valikoima, kranaatteja sekä pommeja sun muita apuvälineitä niiden seuraksi ja esteiden takana kannattaa kyyristellä, kun tilanne on päällä. Kaiken päällä on sitten roolipelimaustetta – varusteiden craftausta, kehittämistä ja tasojen nousua – jopa varsin syvällistä sellaista. Hahmonsa saa joko jokapaikan höyläksi tai erikoistettua johonkin tehtävään – ja silloin tiimityöskentely nousee omaan arvoonsa. Yksinäisenä sutena tylsistyminen nostaa nopeammin päätään.

Räiskintäverkkopelit ovat peliarvostelijaelämäni tuska, joten The Divisionin ei pitänyt olla minun pelini. Se kuitenkin vakuutti minut tärkeimmiltä osilta toimivalla toteutuksellaan, koukutti keräilyllään sekä hahmonkehittämisellään,  ja kyllä – piti ihan tarpeeksi lopulta otteessa tarinallaankin.

Aulis Stellan for smackthejack.net

Photo’s Copyright by Ubisoft, 2016