STOP THE PRESS!

Sano että rakastat mua (Säg att du älskar mig)

sano_etta_rakastat_muaOhjaus: Daniel Fridell
Käsikirjoitus: Daniel Fridell, Grace Maharaj-Eriksson
Tuotanto: Daniel Fridell, Albert Avramovich, Per Samuelson
Pääosissa: Haddy Jallow, Sophie Andren, Renaida Braun, Celestine Davidsson, Erik Engström
Arvio: 5/5

Tässä elokuvassa tytöt leikkivät ja pojat eivät tiedä leikkivänsä tyttöjen kanssa. Daniel Fridellin ohjaama elokuva Sano että rakastat mua on raju ja koskettava kuvaus väkivallasta. Tytöt haluavat pitää hauskaa ja janoavat huomiota pojilta. He pukeutuvat paljastavasti, eivätkä peittele sitä että ovat kauniita nuoria naisia. Kohtalokas ilta muuttaa yhden tytön elämän lopullisesti.

Daniell Fridell on käsitellyt väkivaltaa aiemminkin elokuvissa Blodsbröder, jossa yritettiin sopeutua vankilan jälkeiseen elämään sekä Sökarna, jossa liikuttiin rasismin ja huumeiden maailmassa. Käsikirjoitus on Fridellin ja Grace Maharaj-Erikssonin ja se toimii! Elokuvassa on paljolti käsivarakuvausta, jolla on saatu dokumentin tuntua ja kaiketi sillä on haettu realismia. Nuoret näyttelijät selviävät hyvin rooleissaan ja Keishaa näyttelevä Renaida Braun on todella hyvä.

Sano että rakastat mua -elokuvassa tulee esille todentuntuisesti se, miten turvattomia nuoret ovat ja miten yksin he jäävät usein ongelmiensa kanssa. Ja miten tärkeää lopulta on se, että aikuiset puuttuvat nuorten asioihin koulussa sekä kotona. Elokuva on kielletty alle 15-vuotiailta, mutta silti soisin, että tätä elokuvaa katsottaisiin vaikkapa kouluissa, minkä jälkeen siitä keskusteltaisiin ryhmissä. Elokuva herättää varmasti ajatuksia eikä se jätä kylmäksi ja vaikutti ainakin minuun katsojana voimakkaasti.

Leppoisaa tunnelmaa elokuvaan tuo Topaz Soundin musiikki, joka on sekoitus reggaeton, latinon ja dancehallin vaikutteita. Sen tahdissa keinutaan lanteet heiluen kuten pitääkin. Seksuaalisuus kuuluu kehon ilmentämiseen ja vapautumiseen tanssiessa ja on osa kisailua miesten ja naisten välillä, jonka kaiketi pitäisi olla leikkiä. Hyvä rinnastus elokuvassa on poikien jalkapallon pelaaminen suhteessa tyttöjen keimailuun. Pojat ja miehet ottavat tunnetusti jalkapallopelin usein tosissaan, eikä se olekaan enää vain leikkiä tai peliä. Se voi muuttua todella peliksi, jossa on aina häviäjä ja voittaja – pallohan pitää saada kiinni ja sen perässä juostaan kuten tyttöjenkin perässä, ellei peräti jahdata tyttöjä tosissaan eikä enää leikillään.

Elokuva on täynnä yksityiskohtia, jotka tuovat siihen kerroksellisuutta. Esimerkiksi elokuvassa vilahtaa ote musiikkivideosta, jossa letkeä latinomusiikki soi ja siinä tanssitaan vähäpukeisesti. Tunnelma on hauska ja harmiton, mutta miten sitten, kun tätä musiikkia tanssitaankin bileissä tai koulussa – voiko videon maailmaa elää todeksi todellisessa maailmassa?

Sari Rivinen for Smackthejack.net

Photo´s copyright by Future Film

Traileri: