STOP THE PRESS!

Little Miss Sunshine

little_miss_sunshineOhjaus: Jonathan Dayton, Valerie Faris
Käsikirjoitus: Michael Arndt
Tuotanto: Albert Berger, David T. Friendly, Peter Saraf, Marc Turtletaub, Ron Yerxa
Pääosissa: Abigail Breslin, Greg Kinnear, Steve Carell, Toni Collette, Alan Arkin, Paul Dano
Arvio: 4/5

Little miss sunshine on jälleen yksi kertomus yhteistyön voimasta ja perheen puhkumisesta samaan hiileen. Näitä saman tyylilajin kertomuksia on viime aikoina nähty niin animaatioina kuin ihmisnäyttelijöidenkin esittäminä kylliksi. Se on tämä kiireinen ja yksinäisyyteen ajava aika, joka saa tekemään tällaisia elokuvia, niinkö se menee? Nyt ollaan jossain realismikomedian äärellä eli ei siis päästä kaatuilemaan eikä vääntelemään naamaa mutta hymähtelemään silti useaan otteeseen. Ohjaajapari Jonathan Dayton ja Valerie Faris lienevät suomalaisille melkoisen tuntemattomia mutta Yhdysvalloissa kaksikko tunnetaan musiikkivideo-ohjaajina ja MTV:lle laatudokumentteja tehneenä työryhmänä. Vuosi sitten he harjoittelivat elokuvailmaisua lyhytleffalla The check up ja nyt on vuorossa heidän pitkä debyyttielokuvansa.

Hooverin sekoboltsi perheyhteisö kieppuu hajoamisen ja sisäisen räjähtämisen reunamilla. Köyhän miehen Sarasvuo, omaa kolmen pennin menestysstrategiaansa luova luuserienvihaaja isä, vanhainkodista potkut saanut narkkaripappa, mykkä Nietzchefanaatikko-veli, itsemurhaa yrittänyt homoseksuaali tiedemies-eno ja muuten vaan hysteerisenä lankoja käsissään pitämään yrittävä äiti pakkautuvat kaikki pitkän taistelun jälkeen nuijasotien aikaiseen Volkswagen-bussiin, joka hyvänä päivänä saattaa jopa toimia. Niin alkaa rujon retkueen koominen mutta raikas road-movie, jonka suuntana on Kalifornia. Matkan motiivina on perheen pikkutytön Oliven takaportin kautta saavuttama paikka Little Miss Sunshine- lapsimissimittelöissä. Rahaa ei ole eikä tule ja perheen sisäiset jännitteet riittäisivät kaatamaan hintelämmän miehen sähköiskun voimasta maahan, joten arvata saattaa, että matka ei ihan kaikkien suunnitelmien mukaan mene, etenkin kun matkalla joudutaan tekemään tuttavuutta niin poliisin, hautausurakoitsijan, sairaalaväen kuin autokorjaajankin kanssa. Jotain kuitenkin opitaan ja yllätys, yllätys: Kaliforniasta palaakin takaisin paljon yhtenäisempi ja iloisempi yhteisö.

Tämän rainan päällä heiluu Damokleen miekkana jonkinlainen läpipuskeva hyväntuulisuus ja leppoisuus. On vaikea analysoida, mistä ohjaajat ovat kaiken keveyden elokuvaansa keittäneet mutta katsojaa ei haittaa perheen totaalinen raivostuttavuus, eivätkä sinänsä moneen kertaan nähdyt juonenkäänteet. Jopa kommellukset, joita matkan varrella nähdään, ovat kuin vanhoja vitsejä mutta silti ne toimivat ja tekevät hyvälle tuulelle. Perhe, joka alussa tuntui melkeinpä vastenmieliseltä, saa jo ennen road-movien puoltaväliä katsojan syvät sympatiat niskaansa jopa siinä määrin, että tämän sekalaisen sortinsakin puolesta huomaa oikein jännäävänsä. Menoa voisi pohjimmiltaan sanoa ihastuttavaksi. Tämä jos mikä on kasvutarina, jossa päähenkilöinä toimii tasapäisesti koko kuusikko ja muutoksen airuena on tuo pahuksen lapsimissikisa. Perheelle on iso onnenpotku, että Kaliforniaan joudutaan lyhyellä varoitusajalla lähtemään mutta onni ei aivan muodostu sellaiseksi, kuin ainakin Olive-tyttönen matkan alussa kuvittelee. Itse asiassa koko kilpailu sinällään kilpailuna jää sivuseikaksi mutta toimii puitteina kun perhe löytää takaisin oman ilonsa niin kukin yksilönä kuin myös kollektiivisesti.

Pääosan esittäjät ovat erittäin onnistuneita. Greg Kinnear tekee ärsyttävän nuijasta faijasta lopulta sangen sympaattisen hahmon ja Steve Carell on enona perheen ehkä täysijärkisin tapaus, niin itsemurhakandidaatti kuin onkin. Lyömätön on kuitenkin Paul Dano, jolle jo käsikirjoitus luo hyvän pohjan roolille. Lentosotakoulusta haaveileva, puhumaton filosofiafani on hieno hahmo, jonka Dano tekee herkullisesti kärsivän näköisenä mutta silti paljon viestivänä. Konkari Alan Arkin tekee myös hersyvän roolin vaarina, joka ei suostu kaatumaan kuin saappaat jalassa, miestenlehti kourassa ja kokapiippu nokassa. Arkin palkittiinkin roolistaan sivuosa-Oscarilla. Hyviä ovat myös sivuhahmot, kuten pornofanaatikko poliisi ja tiuskiva surutyöneuvoja. Kokonaisuudessaan elokuvan maailma on herkullisen nyrjähtänyt. Vaan olisiko perheen lähtökohta-asetelmista voinut saada irti vieläkin enemmän? Olisiko voitu mennä syvemmälle sekä teemassa että anarkiassa? Ehkä. Ainakin mieli jäi nähdä lisää.

Extrat eivät ole kaksisia, muutama vaihtoehtoinen loppu tarjotaan ja kommenttiraita.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Fox Searchlight Pictures, 2006

Traileri: