STOP THE PRESS!

Kadri Voorand Kwartet – Armupurjus

Kadri Voorand Kwartet - ArmupurjusTuotanto: MTÜ Sheikid
1. Will You Make It / Kas jõuad 2. Papagoid / Parrots 3. Proloog / Prologue 4. Kui need laiad meretuuled / When the Stormy Winds Do Blow 5. A Woman / Naine 6. Improlude “Silence” / “Vaikus” 7. Armupurjus / Love Intoxication 8. Agony / Piin 9. Su jaoks / For you 10. Improlude “Laura Ashley Skirt” / “Laura Ashley seelik” 11. You Took a Girl Got a Woman / Võtsid tüdruku, said naise 12. Eluhelbed / Flakes of Life 13. Ärgata / To Wake 14. Improlude “A Faraway Land” / “Kauge maa” 15. Improlude “Stay in The Box” / “Püsi piirides” 16. Improlude “After The Box” / “Piiridest väljas” 17. Ää mine uhkele mehele / Don’t Marry The Lofty
Arvio: 3/5

Kadri Voorand on tuoreehko tallinnalainen jazzlupaus ja jos nyt oikein tulkitsin, kvartettinsa on nyt liikkeellä debyyttilevyn turvin. Voorandia luonnehditaan multi-instrumentalistiksi ja laulaahan nainen tuntuu osaavan. Tunnelma on kuin 80-luvulta.

Yhtyeen soitannossa ei ole mitään vikaa ja solisti itse huhkii kuin hengenhädässä. Se, etten ole ihan jazz-entusiasti, saattaa sitten vaikuttaa siihen, että tämä jättää vähän kylmäksi. Hyviä pieniä ideoita levyltä löytyy sieltä ja täältä vaan kokonaisuus on vähän sekava. Tuntuu, että soitto-ja laulutaidoilla knoppailu on mennyt biisimateriaalin kehittämisen ohi. Dynamiikka levyllä kyllä on kohdillaan, nopeat rallit seuraavat hitaita ja väliin on ahdettu lyhyitä ’skittejä’.

Kadri Voorand itse on kyllä melkoinen tulkitsija. Tuntuu, että naisen ääni kyllä taipuu mihin vaan mutta eläytyminen on vähän hengetöntä. Koko levyllä kuultava musisointi kuulostaa aavistuksen ulkokohtaiselta. Ei tässä tuotannollisesti isompia ongelmia ole mutta kappalemateriaali vain ei oikein lennä. Mielelläänhän tätä silti kuuntelee ja tunnelmissa päästään ajoittain hyvinkin jonnekin muinaiseen. 80-lukulainen rapsodiallisuus nostaa välillä päätään – ei tätä siis miksikään moderniksi fuusiojazziksi voi haukkua vaan sinällään kakku on kohtalaisen helppoa nautiskeltavaa.

Levy menee ohi vähän jälkiä jättämättä, valitettavasti. Monessa kappaleessa on uljaasti yritystä, hyviä ideoita ryöstöviljellään paljon ja Voorand keulilla käyttää keuhkojaan säästelemättä. Mutta jokin syvempi vaan jää uupumaan eikä levystä oikein sen kummemmin jaksa kiinnostua. Livenä tämä voi esimerkiksi kesäisessä saariston jazztapahtumassa toimia kuin tauti. Ja tavaraahan levyllä on, siitä ei pääse mihinkään. Viron kieli kuulostaa totuttuun tapaan sopivassa suhteessa tutulta, vieraalta ja hauskalta samaan aikaan. Kunnon skätit ja muut doop-a-woopit ovat toki oikeaoppisesti mukana – välillä jopa ihan itseisarvona eikä siinä ole mitään pahaa. Bändi yrittää ajoittain piilottaa taituruuttaan mutta räjähtää sitten välillä kunnon bravuureihin.

Tästä saanee joku jatsiniilo paljonkin irki. Itse jätän tämän tähän.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Avarus Records, 2016