STOP THE PRESS!

Poikamiesboksi – 1. tuotantokausi (The Odd Couple – Season 1)

Poikamiesboksi - 1. tuotantokausi (The Odd Couple - Season 1)Ohjaus: Mark Cendrowski, Phill Lewis
Käsikirjoitus: Danny Jacobson, Joe Keenan, Matthew Perry
Tuotanto: Patricia Fass Palmer
Pääosissa: Matthew Perry, Thomas Lennon, Lindsay Sloane, Yvette Nicole Brown, Wendell Pierce
Arvio: 3,5/5

The Odd Couple oli menestyselokuva vuodelta 1968. Siinä kaksi eronnutta miestä, joita esittivät Jack Lemmon ja Walter Matthau, osuivat erilaisuuksistaan huolimatta saman katon alle. Vuosina 1970-1975 Tony Randall ja Jack Klugman jatkoivat samalla linjalla samannimisessä televisiosarjassa. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Hollywoodin vitsinikkarit keksivät lämmittää vanhan idean ja tehdä siitä omanlaisensa versio nykytelevisiolle. Suomessa sarjaa on televisiossa esitetty nimellä Poikamiesboksi, joka taas oli Jack Lemmonin tähdittämä elokuva vuodelta 1960. Jotta piiri pyörisi vielä sekavammin, on pääosanesittäjien nimissäkin vain muutaman kirjaimen ero – Lemmon on vaihtunut Thomas Lennoniin. Aikamoista.

Matthew Perry esittää sottapyttyä naistenmiestä, urheilutoimittaja (alkuperäisessä printti-, tässä tietysti radio- ja TV-) Oscar Madisonia, jonka erosta on jo 2 vuotta ja joka omien sanojensa mukaan nauttii elämästä, eli toisin sanoen lempii kaikkea mikä liikkuu. Oikeasti mies kaipaa edelleen salaa ex-vaimoaan ja päätyykin tämän kanssa lopulta touhuihin. Madisonin riesaksi tulee vanha ystävä, siivousfriikki valokuvaaja Felix Unger astmoineen ja estyneisyyksineen moralisoimaan. Felix ei kaipaa tuoreen avioeron jäljiltä vaimoaan mitenkään salaa vaan täysin avoimesti itkeskellen. Kun Unger aluksi siivoaa koko Oscarin läävän, tuntuu, että kahden maailman kohtaamisesta ei tule kovin pitkä. Mutta mitäpä arvelisitte, kun 12 jaksoa ykköskaudellakin nähdään, miten käy? Miehet huomaavat erilaisuuksistaan huolimatta tarvitsevansa toisiaan.

Sarjan huumori on samantyylistä kuin tuottajaryhmän isommassa hitissä, Miehenpuolikkaissa. Tosin nyt ollaan vähän jämävitsien kaatopaikalla, huulet eivät ehkä lennä niin kovalla ryöpyllä kuin MP:ssä. Myös Rillit huurussa tulee ajoittain mieleen jo pelkän asetelmansa ja samantyyppisen ulkoisen esillepanon vuoksi. Mitään kovin isoa kuviota vaikkapa Frendien tavoin ei sarjaan onnistuta luomaan eikä sitä varmastikaan edes yritetä. Jaksot etenevät kovin pinnallisesti ja koko homma perustuu näppärälle sanailulle, joka ajoittain toimii, ajoittain ei. Iso osa komiikasta on Perryn Chandler-toisintoa eli fyysistä dadaismia sarkasmilla maustettuna. Ainoa ongelma on, että Frendien kulta-aikoihin nähden Perry on varjo entisestään. Rytmitys ei ole enää niin hyvin hallussa ja miehestä on yksinkertaisesti tullut hitaampi ja innottomamman oloinen.

No niin mutta siis naurattaako se? Eihän tällaisella tavaralla ole muuta pointtia kuin hetken viihde. No, kyllähän se ajoittain naurattaa. Jo siitä vanhasta elokuvasta tuttu lähtökohta antaa herkulliset eväät huumorin repimiselle, siksi kai haudanryöstön äärellä ollaankin, mutta vähän tuntuu ettei hommasta ihan kaikkea saada irti. Näin kritiikkimielessä useampikin detalji pistää silmään – mihin esimerkiksi jäi Oscarin orastava romanssi naapurintytön kanssa, missasinko jossain vaiheessa jotain? Naisten suuri osuus roolitöissä yllättää, sillä lähes kaikki sivuhahmot pääparin komppaajina ovat naisia, kuka työkavereita, kuka satunnaisia ihastuksia, kuka ex-vaimoja. Kun castingitkin ovat pääosin onnistuneita, niin siihen homma ei kariudu.

Ei tämä ihan A-luokan komediaa ole mutta on kai sitä huonompaakin nähty. Hyvin tämä lie väkeen kullakin puolella Atlanttia uponnut, sillä parhaillaan näytillä on jo 3. tuotantokausi.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by CBS Studios, 2016

Traileri: