STOP THE PRESS!

Risto Jarva elokuvat 1

risto_jarva1Ohjaus: Risto Jarva
Käsikirjoitus: mm. Risto Jarva, Jaakko Pakkasvirta, Peter von Bagh
Tuotanto: Elokuvosakeyhtiö Filminor, FJ-Filmi Oy
Pääosissa: mm. Jaakko Pakkasvirta, Elina Salo, Anneli Sauli, Paul Osipow
Arvio: 4/5

Risto Jarva (s. 1934 – k. 1977) on yksi merkittävimmistä kotimaisen elokuvan ohjaajista, vaikka hänen uransa päättyi melko aikaisin viimeiseksi jääneen Jäniksen vuosi -elokuvan ensi-illan alla. Kuitenkin hänen tuotantonsa herättää yhä keskustelua ja erinäisiä arviointeja. Hyvä niin, sillä Jarva kuuluu juuri siihen elokuvatekijäryhmään, jotka ottivat omalla tavallaan kantaa oman aikansa asioihin. Finnkino on julkaisut tähän mennessä kaksi Risto Jarva -dvd-boxia, jotka sisältävät lähinnä 60-luvulla valmistuneita elokuvia.

Yö ja päivä

Professori Sedano saapuu Suomeen nuoren assistenttinsa Mr. Langin ja sihteerinsä Numidia Vaillantin kanssa. He ovat saaneet Unescolta tehtäväksi tutkia alkuperäistä kansalliskulttuuria. Aluksi tutustutaan Helsinkiin, josta risteillään kohti Puumalaa. Siellä matkalaiset tutustuvat maalaiselämään, ja professori kokee pienen pienen romanssin nuoren opettajataren kanssa. Kun assistentti puolestaan eksyy metsään, jossa hän tapaa nuoren naisen, niin eikös kiihko olekin jo korkealla. Lopulta alkavat suuret suomalaiset juhannusjuhlat, jossa meno menee hurjemmaksi.

Kuulostaa tarinaltaan hauskalta noin kirjallisessa mielessä, mutta sitä se ei ole elokuvallisesti. Nimittäin aika on tehnyt tehtävänsä, komediallista arvoa tällä ei ole, mutta toisaalta visuaalisesti sitäkin enemmän. Varsinkin uudet sukupolvet näkevät tässä millaiselta Suomi näytti 45-vuotta sitten. Rehellisesti sanottuna rauhalliselta, huolettomalta ja siistiltä. Koska Jarva halusi panostaa myös väreihin, niin osa elokuvan budjetista kului juuri sopivien värejen löytämiseen. Hyvä niin, sillä juuri värit tekevät tästä elokuvasta todella kaunista katseltavaa. Muuten Yö ja päivä on melko tylsä elokuva.

**

Onnenpeli

Toimittaja Jussi kirjoittaa artikkelia Helsingin keskustasuunnittelusta. Hän kiertelee ympäri kaupunkia valokuvaaja Ansun kanssa tehden juttua keskustasuunnittelusta. Jussin sisko Eeva puolestaan työstää muotikuvauksia naistenlehteen. Kuvauksissa on myös juuri Pariisista tullut Telle, jolla ei vielä asuntoa ole. Kuinka ollakaan, että Eevan täytyy lähteä työmatkalle, ja näin Telle saa punkata Eevan huoneessa. Jussin lentoemäntä-tyttöystävä Leena ei ole tästä mielissään, sillä hän vaistoaa kilpailutilanteen Jussista kiristyvän. Mustasukkaisuutta, humalatiloja ja seksiä on luvassa tässä elokuvassa.

Joskus on todettava se, että mikä on aikanaan ollut hyvää, ei välttämättä ole sitä tänä päivänä. Hyvänä esimerkkinä voisi mainita tämän Onnenpelin. Tarina on siinä ihan suhteellisen hyvä ja kiinnostava, mutta sen toteutus on sellainen, ettei se ole kestänyt ajanhampaan nakertamista. Toki näyttelijäsuoritukset ovat hyviä, kuten Jaakko Pakkasvirta Jussina ja Anneli Sauli Eevana. Ilman heidän vahvaa suoristusta elokuva olisi saattanut jäädä latteammaksi. Hyvänä ajankuvana tämä toimii mainiosti.

**1/2

Työmiehen päiväkirja

Juhani työskentelee hitsaajana ja hänen tyttöystävänsä Ritva puolestaan työskentelee konttoristina. He päättävät mennä naimisiin. Mitään ruusuilla tanssimista heidän avioliittonsa ei ole, sillä he joutuvat säästämään jokaisen pennin, sillä pitkä työmatkat ja asunto-ongelmat rassaavat kukkaroa. Eikä tilannetta paranna se, että Juhanin ja Ritvan oikeistolaisen enon välit ovat melko huonot, sillä kumpikin puhuvat vuoden 1918 tapahtumista mutta eri nimillä ja asenteilla. Ritva joutuu jäämään kotiin yksin, kun Juhani saa työjohtajan työn Tampereelta. Elämä erillään ei tule olemaan helppoa, sillä Ritva masentuu ja Juhani syyllistää itsensä alaisensa vakavasta työtapaturmasta ja hakee lohtua Ritvan serkun Erikin tyttöystävän Lauran sylistä.

Tämä “ensimmäiseksi työläiselokuvaksi” tituleerattu elokuva on valittu monissa äänestyksissä 60-luvun parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi. Eikä ihme, sillä se on juuri tuon ajan hengen yksi tärkeimmistä tuotoksista esim. Juhannustanssien ja Lapualaisoopperan ohella. Se on myös Jarvan läpimurtoelokuva, joka keräsi myös kovasti katsojia. Eikä ihmekään, sillä tarinassa on kyse rakkaustarinasta, mutta toisaalta myös vasemmistolaisen työmiehen ja oikeistolaisen naisen ja ennen kaikkea perheen arvojen kärjistymisestä. Näyttelijäsuoritukset ovat mainioita, mutta ehdottomasti loistavimman roolisuorituksen tekee Elina Salo, joka roolissaan on samalla surumielinen, mutta toisaalta myös optimistinen. “Työmiehen päiväkirja” osoittaa, että Jarva kuuluu yhä suomalaisten elokuvatekijöiden eliittiin.

****

Bensaa suonissa

Tapio “Tapsa” Repo työskentelee huoltoasemalla mekaanikkona ja suurin unelma olisi päästä “kaasuttelemaan” autokilpailuihin. Automyyjänä toimiva Lasse Roos on mennyt naimisiin makkaratehtailijan tyttären kanssa. Näin ollen hänelle on avautunut mahdollisuus päästä ajamaan kilpaa. Tosin suurin unelma on se, ettei hänen tarvitsisi olla taloudellisesti sidoksissa mihinkään, vaan hoitaa ainoastaan ajaminen. Vauhtia perheessä riittää muutenkin, sillä hänen hammaslääkärinä työskentelevä Marja ajaa myös rallia. Eräässä kilpailussa Marja ajaa autonsa nurin. Paikalle saapuu Tapsa kavereineen, jotka kääntävät auton takaisin tielle. Pikku hiljaa heidän välilleen syntyy suhde, jota taas Lasse ei hyväksy ja jatkossa seuraukset tulevat olemaan hyvin traagisia.

Tällä kertaa Jarva on tarttunut siihen, mitä meitä suomalaisia (tai ainakin yleistyksen mukaan) vaivaa, eli autohulluus. Elokuvasta voi hyvin nähdä, että olemme olleet joskus aiemmin vieläkin hurjempia näiden rallejen suhteen kuin mitä tänä päivänä olemme. Jarva omalla satiirisella tavallaan kyseenalaistaa rallibisneksen ja samalla nostaa esiin kysymyksen, millä hinnalla se menestys lopulta saadaan. Pahimmillaan voiton tavoitteleminen voi johtaa kuolemaan. Vaikka tässä Jarva käyttää tuttua saarnavaa tyyliänsä tarinankerronnassa, niin missään nimessä “Bensaa suonissa” ei ole huono elokuva, vaan toimiva kokonaisuus yhä tänä päivänä.

****

Lisämateriaalina boxilta löytyy useita Jarvan ohjaamia lyhytelokuvia ja kolme kattavaa dokumenttia.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo’s copyright by Filminor Oy / MTV Oy / Finnkino Oy, 2006

Email
Facebook
Facebook
Twitter
Visit Us
Vimeo