STOP THE PRESS!

Radiohead – A Moon Shaped Pool

Radiohead - A Moon Shaped PoolTuotanto: Nigel Godrich
1. Burn The Witch 2. Daydreaming 3. Decks Dark 4. Desert Island Disk 5. Ful Stop 6. Glass Eyes 7. Identikit 8. Numbers 9. Present Tense 10. Tinker Tailor Soldier Sailor Rich Man Poor Man Beggar Man Thief 11. True Love Waits
Arvio: 4/5

Voinpa sanoa, että yllätyin taustoja tutkiessani: Esikoissinkku, suosikkini Creep on julkaistu jo vuonna 1992! Miten vanhoja nämäkin jätkät oikein on? Ja minä? Yhdeksännellä pitkäsoitollaan Radiohead vie meidät sangen utuisiin maisemiin. Tämä ei ole hittirytyytystä eikä tarvihe ollakaan. Ollaan seesteisiä ja vaikeita. Kelpo levy mutta vaikeasti lähestyttävä.

Päällimmäiset ensin. 47-vuotiaan Thom Yorken ääni on ennallaan. Miksei olisi. Tunnistettavuus syntyy hänen kauttaan vaikka kieltämättä tätä voisi ajoittain ajatella Yorken soolomateriaaliksi. Levy itsessään on sumeaa tunnelmointia kautta linjan. Sen tuotantoon on satsattu ja taustoja on mietitty ’ihan vaan vähän’. Tuloksena on Radioheadin taidelevy. Onko tämä nyt sitte popprogea vai mitä? Biisit eivät jätä mukanalaulamis-tyyppisiä muistijälkiä mutta kutkuttavat takaraivoa. Mitenhän ihmeessä ne aikovat nämä livenä esittää? Vai aikovatkokaan?

Yhtye alkaa olla siinä kokoluokassa, että voivat tehdä ihan mitä haluavat. Se on kunnioitettavaa. Kriitikot tulevat tätä uutuutta empimättä ylistämään mutta kuinka käy suuren yleisön? Löytääkö Kuunmuotoinen uima-allas vinhaa vauhtia kuluttajain ostoskoriin? Oletettavastihan näin käy. Pääsemme tästä helposti pohdintaan siitä, onko koko levy oikeastaan nykyaikaisen elämänmuodon kritisointia kaikessa hitaudessaan, hitaastiavautuvissa detaljeissaan ja suoranaisessa stabiiliudessaan? Jos Radiohead on The bändi, jonka uutuudet hommataan kotiin automaattisesti ja jonka tuotanto pitää olla hallussa, niin mitä tapahtuu sen jälkeen, kun kodin pimeydessä fyysinen tai ei-niin-fyysinen äänite asetellaan toistolaitteeseen ja asettaudutaan mukavasti? Radiohead toki kategorisoidaan jo Wikipediassa osaston taiderock alle mutta ihan voisin ajatella tämän olevan jo hieman liikaa radioiden soittolistojen mädännyttämille korvakäytäville.

Tämä levy on ennenkaikkea kokonaisuus eikä sitä sovi kuunnella palasissa tahi hutiloiden. Levyn lukuisat makoisat yksityiskohdat vaativat kypsyttelyä ja suoranaista huomaamista. Levyn TJEU eli Tsekkaa Jos Et Usko- biisi voisi olla vaikkapa Ful stop, jonka lokkimaiset välipajatukset ja vilpitön eteerisyys ovat kappaleen näennäisestä hittikaavasta huolimatta jo lähellä audiaalista kuvataidetta. Pitkien kappaleiden joukossa alle euroviisumittainen Glass eyes kuulostaa oudolta välipalalta.

Radiohead on käsite. Ei siitä sen enempää. Olisi rikos ruotia levyn yksittäisiä kappaleita tämän enempää. Tässä riittää erinomaisen paljon ammennettavaa ja hyvä niin. Itse en välttämättä tähän enää palaa vaikka pidinkin. Jos tällaisesta musiikista moni pitää vuonna 2016, tässä maailmassa on hieman toivoa jäljellä.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by XL Recordings, 2016