STOP THE PRESS!

Stadin kadonneet – On rookis kalsa hima

Stadin kadonneet - On rookis kalsa himaTuotanto: Playground Music
1. Morjens Viivi 2. Vihonviimenen bulttari 3. On rookis kalsa hima 4. Flamma 5. Snadi kundi 6. Tsilariloru 7. Fimtsika killaa 8. Buli reissu Stadista on Saarijärven rantaan 9. Snadisti kun kartsalla dallattiin 10. Stadilainen pisto 11. Hamppari-Kalle 12. Mutsi gamla
Arvio: 4,5/5

Ehkä olen joskus näissä arvosteluissa maininnut, että lempikieleni maailmassa on Stadin slangi. Hyvä, että olen onnistunut ko. murteella levytettyjä albumeja ja yksittäisiä biisejäkin vaatimattomien kokoelmieni kartuttajiksi. Uusin tulija tällä rintamalla on ennestään ihan tuntematon Stadin kadonneet. Yhtye, joka vie mukaansa heti ensi tahdeista, kuvailee itseään infolehdykässä jonkinlaiseksi tutkimusprojektiksi. Folkmuusikko Anna E. Karvosen idea tutkia helsinkiläistä kansanlauluperinnettä, josta on ollut kovin inasesti tietoa, kristallisoituu nyt 12 kappaleen äänitteeksi.

Sivistynyt, jo 70-luvulla kuollut siltojen mies Johan Knut Harju oli yksi niistä sankareista, jonka ansiosta osa tämänkin levyn folkloristisesta aineistosta on säilynyt jälkipolville. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoista on, taivaalle kiitos, löytynyt kuitenkin 30 000 liuskaa slangilaulujen materiaalia, jota Stadin kadonneet on sitten työstänyt levylle joko omin sävelin tai niinsanotun herra tradin originaaleina versioina. Sovitukset ovat toki omia ja hyvä niin – niissä on voimaa ja tunnelmaa ja jokaisessa biisissä on edesmenneen Lasse Mårtensonin sanoin tehty ”huolellinen kappaleanalyysi”.

Tämä ei tule valitettavasti myymään mutta jo itse kulttuuritekona tämä on täyden kympin suorite. Musiikillisessa annissakaan ei ole isompaa valitettavaa. Karvonen on aivan huikea laulajatar ja vierailevat tähdet Paleface ja Dumari Nurmiokin selviytyvät tehtävästään puhtain paperein. Kuten todettua, myös taustat ovat viihdyttävän monipuoliset. 12 kappaleen paketti on juuri oikean mittainen, turtumus ei ehdi iskeä ja vähän ikään kuin mieli halajaisi jopa lisääkin. Osa kappaleista on liian pitkiä, esimerkiksi nimikappaletta, joka hieman yllättäen jää levyn keskinkertaisimpien rallien joukkoon, olisi voinut editoida huolella, siinä eivät lisäsäkeistöt juurikaan tuo lisäarvoa. Sitä seuraa Flamma, jonka sävel yllättää tuttuudellaan. Mukana on muitakin tutun melodian slanginnoksia. Myös Mutsi mutsi- klassikko on levyn päätteeksi saanut melko lailla uuden ilmeen.

Joko mainitsin, että kielellisesti levy on täynnä herkkua? Isäni taisi slangin mutta hän ei ole maailmassamme näitä minulle suomentamassa, joten osa säkeistä menee ihan rehdisti ohi ja yli. Ja se onkin osa viehätystä. Aihepiirin suunnilleen joka biisissä tajuaa mutta sanatarkasti näitä ei oikeastaan ole tarkoituskaan omaksua. Hienoa matskua. Ja jos joku ajattelee, että nämä olisi toteutettu jotenkin konservatiivisesti niin näin ei ole. Ihan siellä blues- ja slide-kitarat ulvovat ja meininki ulottuu muutenkin melko roimiin tunnelmiin. Vaikka onhan siellä sopivasti flirttailua malmstenmaisen musiikkimaisemankin kanssa. Ja Palervo Kalsan mukanaolo tuo levyn omalta osaltaan nykypäivään.

Komeaa kansanmusiikkia ilman minkäänlaista mielleyhtymää vaikkapa Värttinään – joka toki on suvereeni ja hieno tekijä siellä Suomemme toisella laidalla. Toivottavasti tämä projekti ei jää tähän.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Playground Music, 2016