STOP THE PRESS!

Orphan Black – 3. tuotantokausi (Season 3)

Orphan Black - Season 3Ohjaus: David Frazee, John Fawcett, Chris Grismer, Helen Shaver, Ken Girotti, Aaron Morton, Vincenzo Natali
Käsikirjoitus: Graeme Manson, Aubrey Nealon, Chris Roberts, Russ Cochrane, Alex Levine, Aubrey Nealon, Sherry White
Tuotanto: Claire Welland, Alex Levine, Tatiana Maslany, Aubrey Nealon
Pääosissa: Tatiana Maslany, Maria Doyle Kennedy, Kevin Hanchard, Jordan Gavaris, Dylan Bruce, Kristian Bruun
Arvio: 3,5/5

Orphan black se vaan mennä jyskyttää eteenpäin. Ensimmäisestä tuotantokaudesta on jo kaksi vuotta eikä tässä kolmannessakaan kyllin – rapakon takana alkoi huhtikuussa jo neljäs. Nyt tämä idea kyllä ammennetaan tyhjiin laarin pohjia myöten. Eikä siinä mitään, onhan tämä tanakkaa tavaraa edelleen. Tatiana Maslany pitää hommaa edelleen kasassa mutta siinä missä aiemmilla tuotantokausilla on löytynyt keveyttä ja jopa huumoria, on meno nyt monimutkaista ja ryppyotsaista. Ja sitä myöten, jos nyt tällaisessa mahdollista, entistä uskottavampaa.

Juonihan oli se, että köyhä, orpo punkkari Sarah todistaa erään kummallisen tutun näköisen naisen suicidaalisen toimenpiteen ja anastaa tämän identiteetin saadakseen itselleen ja huollettavalleen uuden alun. Vaan eihän homma nyt ihan Strömsötä ole. Miksi se kuollut näytti aivan Sarahilta? No siksi, että sellaista on liikkeellä – kohta nimittäin klooneja ilmaantuu hurumykky lisää. Alkaa hurja matka, johon kietoutuvat suuremmat voimat, lääketieteelliset kokeet ja joku tai jotkut salaperäiset tappajat. Mistä on kyse? Kloonien on torhistauduttava, toimittava yhteistyössä ja tartuttava haasteeseen. Nyt, kun käsissä on 10 uutta jaksoa, on selvää että ihan vanhoilla ideoilla ei enää pärjätä. Siskosten välisen yhteistyön on terhakoiduttava entisestään ja samalla hommaan ladataan lisäkierroksia. Harmi vaan, että samalla kerronta on muuttunut napsun verran vakavammaksi, jopa synkeäksi.

Uusia hahmoja toki kolmoskaudellekin juoksutetaan mutta kaiken dynamona on tietysti edelleen Maslany. Jos hänen tilallaan näissä useissa kloonien rooleissa olisi joku taitamattomampi näyttelijätär, menettäisi tämä ison osan hohdettaan. Jo kolmannen kerran ihmispolo mykistyy nojatuolissaan miettiessään, miten tämäkin nyt sitten on tehty. No, kupletin juoni on seuraava: Jokainen kohtaus kuvataan kolmesti (tai jos Maslanyn hahmoja on enemmän, varmaan sitten useamminkin, luulisin), ensin Maslanyn ja vastanäyttelijöinään toimivien sijaisnäyttelijöiden osuudet ja viimeisenä kameran liike. Siitä sitten vaan onnittelut editaattorille.

Mutta kuulkaas. Toimiiko tämä kolmas tuotantokausi kylmiltään, pelkästään, ilman että tietää aiemmasta? Ei. Ei mitenkään. Itselläkin oli jo vaikeuksia seurata monimutkaista juonta ja sen vaikeaselkoisella sanastolla ryyditettyjä käänteitä. Ummikko kääntyy jo viiden minuutin jälkeen Uuno Turhapuron pariin, jos ei kaksi ensimmäistä kautta ole hallussa. Mutta ei se nyt välttämättä heikkous ole. Sarja on kuitenkin niin vahvasti tehty, että sitä seuraa mielellään. Siis fanit seuraavat.

Visuaalisestikin sarja on edelleen huisi mutta ei nyt ehkä enää niin näyttävä kuin aiemmin, liekö sitten uutuudenviehätyksen puutetta vai mitä. Tarinaa viedään eteenpäin vauhdikkaasti mutta ei varsinaisesti säntäillen tai liian nopein leikkauksin. Tällä uusimmalla kaudella silmään särähtää aiempaa edelleen se, että sarjan jaksot eivät ihan ole balanssissa, osa ohuista juonikuvioista on turhia tai jäävät kesken ja tuntuu, kuin eri käsikirjoittajat olisivat ajoittain olleet kirjoittamassa vähän eri sarjoja. Pariin otteeseen myös joutui kelailemaan takaisin ymmärtääkseen että mitä hittoa nyt tapahtuu mutta se nyt voi johtua ihan vana omasta hölmöydestänikin. Kokonaisuus on kuitenkin näistä seikoista huolimatta taas ehkä jopa timmimpi kuin kakkoskausi.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Atlantic Film Finland, 2016

Traileri:

Email
Facebook
Facebook
Twitter
Visit Us
Vimeo