STOP THE PRESS!

Underwater Sleeping Society – Instrumental Healthcare

Underwater Sleeping Society - Instrumental HealthcareTuotanto: Svart
1. A Ghost in the Room 2. Tomorrow’s Yesterday 3. Hexagon Eyes 4. On a Vitamine Strut 5. Origo 6. Big Fish Don’t Know 7. Complete, Compass 8. Bow & Arrow 9. The Last Door 10. Catnip Love 11. Chemical Trails
Arvio: 2,5/5

Alun perin riihimäkeläinen Underwater Sleeping Society on toiminut jo 17 vuotta mutta julkaisutahti ei ole ollut kiireinen: Instrumental Healthcare on vasta bändin neljäs pitkäsoitto. Yhtye on viettänyt hiljaiseloa pitkään ja nyt aika on kypsä uudelle tulemiselle. Mikäs siinä. Itseäni tällainen maalailurock vähän karsastuttaa mutta se on ihan minun ongelmani.

Päällimmäisenä levystä jää mieleen lämmin tunnelma, jota kuusikko pitää yllä. Kappaleet polveilevat sinne tänne eikä niistä jää paljonkaan käteen. Laulu- ja soittopuoli toki pelittävät mutta jotenkin olisi toivonut, että edes jossain vaiheessa levyä olisi avattu tulkintaa johonkin toiseen suuntaan – joko kunnolla kokeelliseen progeen tai rockiin. Nyt itse musiikillinen anti jää vähän suutariksi.

Ajoittain instrumentaalinen virtuositeetti on hienoa kuultavaa ja juuri ne lämpimät hetket tekevät tästä kuuntelukokemuksesta edes jokseenkin plusmerkkisen. Ajoittain sitten iskee muniinpuhaltelutauti ja suureellisuus muuttuu itseisarvoksi. Hyviä melodioita olisi toivonut levyltä edes yhtä, tai puolikasta – turhaan. Siinä mielessä tämä tuntuu pettymykseltä. Musiikin tekemisen into ja sympaattisuus tulee toki läpi mutta sekin vain hetkittäin.

Tuntuu kamalalta sanoa, että biiseistä mikään ei oikein erotu toinen toisestaan, kun levyyn on varmasti uhrattu sydänverta litroittain ja sitä on hiottu kuin Iisakin kirkkoa. Mutta kun sellainen tunne tollolle kuulijalle jää, niin sitten jää. Okko Nieminen laulaa perusvarmasti, hieman hajuttomaksi tosin hänenkin tulkintansa aika pitkälti jää. Bändi taustalla tottakai osaa asiansa – mutta mikä se asia lopulta on? Ja mikä on kohderyhmä? DJ:n töitäkin tekevänä en osaa kuvitella ainuttakaan tilannetta, jossa USS:n uutukaisen laittaisin soimaan.

Kun nyt naristaan niin naristaan kunnolla. Koen ongelmia myös kummallisen aaltomaisessa miksauksessa. Saundit ovat välillä uskomattoman mössöisiä. Nyansseja ja dynamiikkaa ei ole. Musiikki vyöryy korville paakkuna ja se on osaltaan omiaan väsyttämään kuulijan vastaanottokyvyn totaalisesti. Jossakin lienee nyt käynyt hama – ei tämä varmaan lopullisesti näin pökälemäiseltä voi kuulostaa, eihän?

Aivan varmasti tämä löytää kuulijakuntansa ja kriitikkokollegat silmiään pyöritellen kehuvat tämän taivaisiin. Minä nyt vaan en osaa tähän oikein suhtautua. Olen pahoillani. En oikein tajua, että jos soittotaitoa on, miksi sitä väärinkäytetään. Tämä on varmasti tekijöilleen terapeuttista ja hienoa mutta kuulijaan kosketuspinta jää ohueksi. Sanotaan kuitenkin loppuun, että tällaisellakin musiikilla on tietysti paikkansa, ihan sama, mitä tollot arvostelijat hölisevätten.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Svart Records, 2016