STOP THE PRESS!

Kaimaani (Il Caimano)

kaimaaniOhjaus: Nanni Moretti
Käsikirjoitus: Nanni Moretti, Francesco Piccolo, Federica Pontremoli
Tuotanto: Angelo Barbagallo, Nanni Moretti
Pääosissa: Silvio Orlando, Margherita Buy, Jasmine Trinca, Nanni Moretti, Elio De Capitani
Arvio: 3,5/5

Elokuva Kaimaani on mielenkiintoinen sekoitus satiiria, draamaa ja farssia. Tuottaja Bruno Bonono rypee raha-ja avioliittovaikeuksien keskellä ja hänen vaimonsa Paola kiirehtii kuoroharjoituksista toiseen. Lapset leikkivät mahdottomien legokasojen keskellä etsien aina sitä hukassa olevaa litteää ja keltaista palasta. Bonono saa käsikirjoituksen `Kaimaani´- elokuvaan ja lukematta käsikirjoitusta jo marsii yhdessä sen kirjoittajan Teresan kanssa yleisradioyhtiön Rai:n pakeille. Matkalla autossa selviää, että kyseessä on poliittinen satiiri Silvio Berlusconista eikä se ole ilouutinen tuottajalle, joka on äänestänyt häntä vaaleissa.

Kaimaani on oikeasti krokotiilin sukulaislaji ja syö kaikenlaista merenelävistä vuohiin. Sitä ei mainita elokuvassa mutta kaimaani on nimitys Berlusconille, jota satirisoidaan useaan otteeseen jopa oikealla televisio-otteilla. Berlusconi on kuuluisa sutkauksistaan ja ote europarlamentin kokouksesta saa hänet näyttämään erittäin moukkamaiselta ja itseriittoiselta kiukuttelijalta. Kävihän Silvio meillä Suomessakin ja haukkui ruokamme sietämättömän huonoksi. Elokuvassa kuuluu kysymys: miksi tehdä elokuvaa Berlusconista, kun kaikki tietävät jo kaiken? Sepä se, mitä kansa tietää ja mitä se ei tule ajatelleeksi. Mies oli pääministerinä 2000-luvulla ja häntä on kritisoitu omistamistaan lehdistä ja tv-kanavista. Hänen on myös epäilty määräilevän yleisradioyhtiö Rai:ta siitä, millaisia ohjelmia se saa esittää. Pilaa tehdään myös tässäkin elokuvassa siitä, mistä Berlusconin kaikki rahat oikein tulevat, kun mies oli veloissa ennen politiikkaan menoaan ja rikastui sitten ennennäkemättömästi.

Kaimaani taiteilee elokuvanteon, avio-ongelmien ja elokuvaotteiden välillä. Teresa (Jasmine Tranka, joka kävi Sodankylän elokuvajuhlilla) on aloittelijamaisen epävarma ohjaajanalku ja Bonono (Silvio Orlando) hyysää häntä lempeästi minkä vaimonsa vaanimiselta ehtii. Elokuva on pehmeä yleissävyltään ja vaivihkaa arvostelee Berlusconia ja seilaa välillä farssiuden aalloilla. Tästä syntyy mukiinmenevä tuotos. Voisi se olla rohkeampikin, jota on sitten päinvastoin dvd:llä ekstrana löytyvä dokumentti, Viva Zapatero. Tämän voi joku muistaa Subtv:ltä, jossa se on esitetty muinoin ja jota silloin jo ihmettelin, että mikäs se tämä mainion raikas ja rohkea tekele on. Saako tällaista näyttää Italian tv:ssä ja eihän sitä saanut. Tai itse asiassa dokumentti kertoo RAIOT-komediaryhmän tarinaa, jossa heidän tekemänsä ohjelma esitettiin tv:ssä yksi jakso, jonka jälkeen ohjelma hyllytettiin. Ohjelma sai Berlusconin omistamalta Mediasetiltä haasteen oikeuteen ja 20M euron korvausvaateet mutta ne eivät menneet läpi ja ohjelma todettiin satiiriseksi sävyltään. Dokumentissa haastatellaan ihmisiä siitä, mikä on satiiria ja kuultavana on poliittisen satiirin ja farssin teatteriohjaaja ja kirjoittaja, Dario Fo. Kanteessa todettiin, että satiiri ei saa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen eli toisin sanoen se ei saa laittaa ihmisiä ajattelemaan. Lopulta porukka esitti ohjelmaa livenä ja sai valtavan suosion. Berlusconia ei valittu vaaleissa 2006 uudestaan pääministeriksi mutta hävisi nipin napin. Michael Moore teki dokumentin Bushista mutta se ei saanut presidenttiä häviämään vaaleissa. Ja olihan meillä Conan O´Brien omissa kotovaaleissa ja kukas se voittikaan.

Dvd on mainio boksi kun sisältää kaksi elokuvaa. Ylimääräisiä osioita ei ole, joita olisi mielellään katsellut, varsinkin Raiot:n tekemisistä. Elokuvat tukevat toisiaan ja antavat oivan katsauksen sananvapauden loppumattomaan taisteluun, joka jatkuu maassa kuin maassa takuuvarmasti.

Sari Rivinen for smackthejack.net

Photo´s copyrights by Cinema Mondo, 2007

Traileri: