STOP THE PRESS!

Deap Vally – Femejism

Deap Vally - FemejismTuotanto: Nick Zinner & Deap Vally
1. Royal Yelly 2. Julian 3. Gonnawanna 4. Little Baby Beauty Queen 5. Smile More 6. Critic 7. Post Funk 8. Two Seat Bike 9. Bubble Baby 10. Teenage Queen 11. Grunge Bond 12. Turn It Off 13. Heart Is An Animal
Arvio: 4/5

Lindsey Troy, kitara, Julie Edwards, rummut. Molemmat ääntelevät oraalisesti. Siinä on los angelesilainen Deap Vally koko kauneudessaan. Ennestään täysin tuntemattoman yhtyeen menneisyydestä löytyy jo yksi kokopitkä ja muutama single. Raakaa metakkaa.

No hetihän sitä ajattelee, että kahdestaanko tuolla soitinarsenaalilla meinaavat koko 13 biisin levyn handlata läpi ilman että kuulijalla puutuvat korvat? Kyllä he vaan sen tekevät. Kuulijaparka riisutaan aseista ja ennakkoluuloista jo avausbiisillä Royal Velly, joka jää kaikessa karuudessaan jopa mieleen soimaan. Mimmit yksinkertaisesti rokkaavat ja sillä selvä. Molemmat käyttävät soittimiaan kuin kolmatta kättään, Edwards hakkaa sinällään villiin biisimateriaaliin rytmiä kuin mielipuoli ja Troyn kitarat kuulostavat kokonaiselta armeijalta. Tämä kuulostaa isommalta kuin onkaan.

Laulupuoli toimii ja soitosta on saatu yllättävän paljon irti. Levy on äärimmäisen hyvin äänitetty, kaiutettu, miksattu ja masteroitu, se yksinkertaisesti saundaa. Biisimateriaalissa mennään rokin peruskuvioilla, mieleen tulee vaikkapa Lambretta eikä vain siksi, että molemmissa vokalisoi yksilahkeinen. Mitään isoa hittiä tuskin kaikkien huulille tästä nousee mutta levy on tasaisen täynnä tappavan kovia rokkiraitoja, joissa ei juuri armoa anneta. Välillä huudetaan täyttä kurkkua, välillä vielä täydempää. Deap Vally flirttailee uskottavasti niin punkin kuin heavymetallinkin kanssa pysyen silti uskollisena rokinräimeelle. Ja soittajien mielikuvitus keksiä uusia sointukulkuja ja uskottavia musiikillisia kikkailuja on huisi.

Nyanssien ja tietynlaisen dynamiikan puute on levyn ainoa heikkous mutta kun nämä flikat nyt vaan ovat saaneet rokkivaihteen pykälään niin hittoakos sitä sitten himmaamaan. Eikä menokkuus yhtään haittaa, pysyypähän tunnelma koko levyn ajan korkealla ja jalka vipattaa. Pääkin vispaa. Välillä tekee mieli huutaa mukana. Kappaleista vaikkapa Critic, jota voidaan pitää yhtyeen kontekstissa slovarina, vetoaa bluesmaisen raa’alla otteellaan sekä antaumuksellisella vokalisoinnillaan ja Post Funk taas svengaa kuin hirvi. Teenage Queenin rullaavan poksahteleva soolo imeytyy korvakäytävään kuin purkka nieluun ja Turn It Off on peräti tasarytminen ja kaikinpuolin mallikas ysärirockpastissi.

Hienoa räminää. Mehukasta möykkää. Kannattaa tsekata.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Cooking Vinyl, 2016