STOP THE PRESS!

Miehen työ

miehen_tyoOhjaus ja käsikirjoitus: Aleksi Salmenperä
Tuotanto: Petri Jokiranta, Tero Kaukomaa
Pääosissa: Tommi Korpela, Jani Volanen, Maria Heiskanen, Stan Saanila
Arvio: 3/5

Miehen työ on Aleksi Salmenperän toinen elokuva ja siinä ollaan miehen mitan etsinnässä. Onko `sen´ mitta se tärkein vaiko olisiko miehellä jotain annettavaa henkisellä puolella? Tietenkin miehen mitta on työ tämän elokuvan mukaan ja varmasti monen muunkin ihmisen mielestä näinä itsetoteutuksen maanisina aikoina. Päähenkilö Juha (Tommi Korpela) pääsee mittailemaan omaa fyysistä kapistustaan useamman naisen kanssa maksulliseksi mieheksi ryhtyessään. Tehtaasta huoraksi käy tie tässä elokuvassa ja masentunut vaimoparka Katja (Maria Heiskanen) ei aavista tietenkään mitään. Kovasti yrittää Juha salata uuden huoran ammattinsa kun häpeällisempää olisi tunnustaa saaneensa potkut töistä. Näin järkeilee Juha ja saa kaverinsa Ollin (Jani Volanen) vakuutettua näihin pimeän rahan hommiin ja kun tämä kaveri on vielä Juhan pojan isä niin alkaa kuvio olla selvä: mä oon sun sutenööri ja hoida sä naiset silleen kivasti ja mä sun lasta! Mutta kuinka kauan Olli haluaa olla näissä puuhissa mukana ja katsoa sivusta kun hänen entistä tyttöystäväänsä pannaan ysinolla vaakamambolla linssiin ja lapset odottavat yksin kotona ilman laatuaikaa?

Täytyy myöntää, että hauskuutta saadaan irti kun päähenkilö yrittää selviytyä maksullisena miehenä ja tutustuen huoran ammatin maailmaan. Toisaalta raflaavan mainoksen perusteella ei oikein tiedä mitä odottaa tältä elokuvalta mutta osoittautuu, että se on tapa saada katsoja seuraamaan vakavampaa ihmissuhteen tilaa, jossa ei puhuta mitään oikeasti vaan kiukutellaan. Lisäksi on kyse miehen häpeästä kun potkut on maailmanloppu ja sellaiselle miehelle se on ainoa miehen mitta eikä se, miten hyvä aviomies olet vaimollesi, millainen vanhempi lapsillesi tai ystävä ja yhteiskunnan jäsen. Mieluummin myymään itseä kun se ei hävetä ollenkaan; mielenkiintoinen logiikka mutta miksi ei uskottava koska ihminenhän voi uskotella kaikenlaista itselle parhain päin. Alun hassuttelun jälkeen elokuva muuttuu kohti synkeämpiä vesiä ja lopulta kaikki henkilöhahmot ovat epätoivon vimmalla järjestelemässä elämänsä palapeliä. Loppu tuntuu aluksi yllättävältä ja huonolta ratkaisulta: mitä ihmettä tapahtuu? Jälkikäteen pähkäiltyä tulee mieleen yksi selitys: viedäänpä miehen mittaa vähän niinkuin petetty nainen voi sen tehdä kiltisti. Ehkä tämä pariskunta sittenkin ansaitsee toisensa.

Kyllä tämän tarinan katsoo ja henkilöt ovat hyvin läsnä ja kurinalaisesti näyttelevät kuten Salmenperän edellisessäkin elokuvassa, Lapsia ja aikuisia mutta jotenkin tarinan asettelu on ärsyttävä: huoraaminen on kivaa, että onko pakko lopettaa? Elokuva on komedia-draamaa ja Ranskassa on tehty tälläinen samantyyppinen elokuva Seuralainen jossa Daniel Auteuil ryhtyy maksulliseksi mieheksi avioeron jälkeen ja nousee nössömiehestä itsetuntoiseksi mieheksi. Tekisi mieli sanoa, että tehtäisiinpä tämä sama asetelma naisen ollessa pääosassa, niin olisiko hän sankari vaiko mikä ja mitä kaikkea hauskaa voisikaan repiä irti siitä asetelmasta eikä ainaisen uhrin roolista. Naisen työ, hmm.. Mainio kohtaus on, kun rattopoika-Juha istuu ammeessa kehitysvammaisen tytön kanssa ja tämä kampaa miehen päätä ja pamauttaa lopuksi tätä kammalla. Tyttö näyttää ihan pikkulapselta vaikka onkin täysi-ikäinen ja eipä hyväksikäyttö-pedofilia-kuvio ole kaukana ajatuksellisesti mutta silti alkaa naurattaa katsellessa tätä asetelmaa vaikka oikeastaan ei tiedä saisiko nauraa vai ei. Juhan ilme pysyy kurissa joka on aivan passeli kuten useissa muissakin kohtauksissa tuoden arvoituksellisuutta ja komiikan tuntua. Salmenperä mainostaa kuin Selin mutta ohjaa vakavammin kuin Aleksi Mäkelä.

Extroina sinänsä hauska traileri sekä valokuvia tuotannosta. Eli ei siis kehumista.

Sari Rivinen for smackthejack.net

Photo`s copyright by Blindspot, 2007

Traileri: