STOP THE PRESS!

Bobby

bobbyOhjaus: ja käsikirjoitus: Emilio Estevez
Tuotanto: Edward Bass, Michel Litvak, Holly Wiersma, Anthony Hopkins
Pääosissa: mm. Anthony Hopkins, Sharon Stone, Demi Moore, Ashton Kutcher, Lindsay Lohan, Martin Sheen, Elijah Wood, Heather Graham,
Helen Hunt,  Joshua Jackson,  Ashton Kutcher,  Shia LaBeouf,  Lindsay Lohan,  William H. Macy

Arvio: 3,5/5

Näyttelijä Emilio Estevez on siirtynyt kameran edestä sinne toiselle puolelle klaffituoliin istuskelemaan. Itse asiassahan hän on ohjaillut elokuvia harvakseltaan jo parinkymmenen vuoden ajan vaikkakin viime aikoina lähinnä televisiolle. Nyt ensi-iltaan tulee Bobby, historiallisiin faktoihin perustuva kuvitteellinen tarina ihmisistä Robert F. Kennedyn murhapäivänä.

Elokuvan juonihan on siis se, että Ambassador-hotelliin on 6.6.1968 kokoontunut kaikenkarvaista hihhulia, joista osalla on jotain tekemistä Kennedyn samaniltaisen vaalitilaisuuden kanssa ja osalla taas ei. Näitä 22 inehmoa sitten seuraillaan hieman episodielokuvamaisesti. Sanomattakin on selvää, että hieman sirpaleiseksi kokonaisuus jää eikä karaktäärien luonteiden syväluotauksesta päästä edes haaveilemaan mutta kyllä Estevez kaikesta huolimatta kiinnostavan näköistä jälkeä saa aikaiseksi. Elokuva alkaa komeasti oikealla arkistomateriaalilla kyseisestä päivästä ja arkistopätkiä on muutenkin ripoteltu sinne tänne kautta elokuvan. Se on oikeastaan ihan tyylikästä ja suorastaan nerokkaaksi ratkaisuksi sanoisin sitä, että Kennedy itse tosiaankin esiintyy elokuvassa ainoastaan aitojen nauhojen välityksellä eikä ketään ole siis palkattu varsinaisesti näyttelemään Bobbya. Vaikka dramatisoidun fiktion ja arkistomateriaalin yhdistäminen kuulostaa riskaabelilta, on homma nyt hanskassa.

Kun alku on potkaistu käyntiin ja steissille juoksutetaan koko ajan henkilöä kuin pipoa, alkaa katsoja pohtia, että miksi meille näytetään kaikki tämä? Onko tässä mitään järkeä? Tähän ei oikeastaan leffa vastaakaan koskaan. Mutta vaikka rooleja onkin viljalti ja uusia valuu estradille vielä tunninkin kohdalla, alkaa silti niistä pikkuhiljaa kiinnostuakin. Syvempää kontaktia ei tässä saa hahmoihin mitenkään syntymään mutta ei se oikeastaan haittaakaan, onhan elokuvan tyyli tullut jo selväksi. Vielä kun lopussa tapahtuu selkeä jämäköityminen, henkilöt kuljetetaan musiikillisen montaasin avulla kaikki samaan saliin ja voimakas sekä dramaattinen loppukohtaus onnistuu jopa liikuttamaan, niin voi sanoa ettei tämä nyt täydellinen floppikaan ole. Päälleliimattu kantaaottavuus, jolla Estevez yrittää sekä parantaa kaikkien maailman vähemmistöjen asemaa, että rakentaa siltaa nykypäivään, tökkii.

Estevez ohjaa oikein sujuvasti ja myös musiikin käyttö on mallikasta. Donovanin Hurdy Gurdy Manin käyttö nörttipoitsujen huumetripin soundtrackina on riemastuttavaa ja huumoria ammennetaan myös keittiöllä häärivien latinoiden touhuista. Elokuva tuo uskomattoman voimakkaan Kennedyyn suuntautuneen tunnekuohun mielenkiintoisesti esille kuin osoittaakseen, että nykypolitiikassa moinen palvonta ei ole enää realistista. Varsinaisen murhan motiiveista elokuva vaikenee. Se ei kysele, kyseenalaista eikä syyttele vaan näyttää vain erään illan tapahtumat niin monelta kantilta kuin parhaaksi näkee. Mielenkiintoinen ratkaisu on, että oikeastaan yksikään noista näkökulmista ei ole murhaaja Sirhan Sirhanin, joka vain ohimennen vilahtaa kuvissa. Historialliset faktat napsahtavat kohdilleen vaikka niiden ympärille onkin koottu fiktiivisten ihmisten joukkio ja siitäkin näkee, että elokuvan eteen on nähty vaivaa. Loppukohtaus, kaaos ja epätietoisuus sekä (presidentti Johnsonin?) lohduttava puhe kansakunnalle, iskee silmille ja jää elokuvan viimeisenä aistimuksena mieleen pyörimään.

Miten helkkarissa tällainen määrä tähtiä on saatukin ahdettua samaan elokuvaan? Ilmeisesti Estevezin näyttelijäkaverit ovat lähteneet mukaan vähän talkoomeiningillä ja se valitettavasti näkyykin. Kukaan ei oikein saa itsestään parasta irti, Anthony Hopkinskin vain pyörii joukon jatkona ja Christian Slaterin temperamenttinen keittiöpäällikkö menee jo tahattoman huumorin puolelle. Ainoastaan nuoret LSD-pukukollit Brian Geraghty ja Shia LaBeouf onnistuvat rooleissaan jotenkuten kiitettävästi. Myös vanha kultakurkku Harry Belafonte shakkivanhuksena on hyvä.

Extrat eivät päätä huimaa. Mahtipontisen Making of an American Epic- otsakkeen alta löytyy puhuvia näyttelijöiden ja muun tuotantoporukan päitä lätisemässä Bobbysta niin leffana kuin henkilönäkin.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Weinstein Company / MGM, 2006

Traileri: