STOP THE PRESS!

Bridget Jones’s Baby – soundtrack

Bridget Jones's Baby - soundtrack Tuotanto: Polydor
1. Ellie Goulding – Still Falling For You 2. Years & Years – Meteorite 3. Knox Brown X Gallant – Reignite 4. Ed Sheeran – Thinking Out Loud (Campfire Version) 5. Jess Glynne- Hold My Hand 6. Billon – Slave To the Vibe 7. Years & Years – King 8. Tiggs Da Author – Run 9. Lily Allen – Fuck You 10. Annie Lennox – The Hurting Time 11. House of Pain – Jump Around 12. The Isley Brothers – That Lady, Pts 1&2 13. Dionne Warwick – Walk On By 14. The Temptations – Just My Imagination (Running Away With Me) 15. Marvin Gaye – I Heard It Through the Grapevine 16. Sister Sledge – We Are Family 17. McFadden & Whitehead – Ain’t No Stoppin’us Now 18. Craig Armstrong – Race To Mark’s Flat 19. Craig Armstrong – Wedding
Arvio: 4/5

Uutta Bridget Jonesia on pukannut valkokankaalle. Joissakin arvioissa elokuvaa on sanottu saagan parhaaksi, joissakin ei ehkä ihan niin onnistuneeksi. No, itse en ole leffaa nähnyt, joten siitä on vaikea sanoa mitään mutta soundtrack pamahti kämmenpohjaani. Se on täynnä modernia popmusiikkia.

Oikeastaan Bridget Jones’s Baby- ääniraidan varjolla on koottu kasaan tämän vuoden kovimpia hittejä, joista jokainen on tuttu radiokanavilta tai myyntilistoilta sekä tanssilattioilta. Eli täyttä tavaraa siis. Tykitystä täydentävät muutamat oikeat klassikot, Marvin Gaye, Temptations, Dionne Warwick…Monipuolisuudessaan melko onnistunut kattaus siis.

Levy alkaa Ellie Gouldingin rytmikkäällä Still Falling For You:lla, joka saa toki vartalonosat nykimään. Years & Years on saanut levylle kaksikin kappaletta, joista King lienee enemmän radioissa soinut mutta myös Meteorite toimii nykivällä, mannamaisella sovituksellaan. Ed Sheeran pyristelee kykyjensä ylärajoilla mies, kitara ja ääni- tyyppisellä Thinking Out Loud- versiolla, jota seuraakin ehkä yksi levyn menevimmistä paloista Hold My Hand, josta vastaa sinällään vielä melko tuntematon Jess Glynne. Biisi on ehtaa 2010-luvun letkeää soundia, sellaista, jota vaikkapa Sandhja yritti eräissä laulukilpailuissa varioida.

Levyn kovimmat modernit tanssipalat on oikeastaan koottu alkupuolelle. Esimerkiksi Tiggs Da Authorin Run, minulle ennestään tuntematon kappale, on kerrassaan vetoava puoliräppi. Levyn puolivälissä alkaa klassikkoputki, jonka ilman muuta voi katsoa alkavan Antti Holm…eikä kun siis Lily Allenin Fuck You’sta. Annie Lennox toimii aina, jopa tällä vähemmän tunnetulla The Hurting Time:lla. House of Pain ei esittelyjä kaipaa, eivätkä jo mainitut Gaye tai Warwick. The Isley Brothers svengaa kuin hirvi. Vähän levy on siis kaksijakoinen ja meikäläisen kaltaiselle jäärälle osoitus siitä, miten ennenvanhaan tehtiin sentään musiikkia. No ei, oikeastaan tämä kaikille jotain- tyyppinen ratkaisu toimii tällä levyllä poikkeuksellisenkin hyvin. Levyn päättävät säveltäjä Craig Armstrongin elokuvaa varten loihtimat kauniit kappaleet, jotka siis ovat sitä ihan ehtaa elokuvamusiikkia.

Levyn dynamiikka toimii hyvin. Nopeita biisejä seuraavat keskitempoiset ja niitä hitaat mutta pääpaino on koko ajan ns. disko- ja soultyyppisessä rytmimusiikissa. Ja kun kappaleet ovat suurimmalta osaltaan tuttuja, niin kuuntelukokemus on helppo. Tämä toimii hienona läpileikkauksena nykyaikaiseen, ja niin no, vähän vanhempaankin länsimaiseen poprenkutteluun. Ja esimerkiksi tiskijukille tämä voisi olla täsmävalinta, tässä kun saa samassa paketissa monta toimia keikuttelua. Ja varmaan BJB-elokuvasta itsestään pitäneet saanevat tästä irti – tosin en ole varma mikä näiden kappaleiden rooli itse elokuvassa on.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Polydor / Universal Pictures, 2016