STOP THE PRESS!

Patriarkka

Kuvaaja: Harri Hinkka Kuvassa: Mari Turunen, Kirsimarja Järvinen, Jukka Leisti, Heikki Kinnunen, Ritva Jalonen, Risto Korhonen, Arttu Ratinen, Elisa Piispanen

Kuvaaja: Harri Hinkka
Kuvassa: Mari Turunen, Kirsimarja Järvinen, Jukka Leisti, Heikki Kinnunen, Ritva Jalonen, Risto Korhonen, Arttu Ratinen, Elisa Piispanen

Esitys: Tampereen Teatteri ke 28.9.2016
Ohjaus: Samuli Reunanen
Käsikirjoitus: Juha Jokela
Lavastus- ja pukusuunnittelu: Mikko Saastamoinen
Rooleissa: Heikki Kinnunen, Ritva Jalonen, Jukka Leisti, Kirsimarja Järvinen, Risto Korhonen, Mari Turunen, Elisa Piispanen, Arttu Ratinen, Pia Piltz, Antti Tiensuu
Arvio: 5/5

Aviopari Heimo (Heikki Kinnunen) ja Virpi (Ritva Jalonen) viettävät eläkepäiviään Ranskassa rentoutuen ja viiniä nautiskellen. Eräänä päivänä Heimo tulee kuitenkin siihen tulokseen, että hänessä olisi yhä virtaa ja mies kaipaisi oleskelun sijasta uusia haasteita. Pojan kaveri olisi tarjoamassa tälle työtä uudessa ydinvoimalaprojektissa. Siksi Heimo ryhtyy painostamaan vaimoaan paluusta takaisin Suomeen. Virpi ei ole miehensä ajatuksesta mielissään ja toivoisi tämän nyt vaan nauttivan rauhallisista eläkepäivistään Normandian maisemissa. Kovan painostuksen jälkeen hän kuitenkin suostuu. Kumpikaan heistä ei arvaa, että paluu entiseen tulee avamaan vielä kaikki menneisyyden haavat – eikä tulevaisuus näytä hyvältä. Onko siis toivo paremmasta jo menetetty?

Juha Jokelan käsikirjoittama Patriarkka peilaa aika monen suomalaisen omia kokemuksia yhden perheen tarinan kautta. Varmasti monet meistä ainakin 70-luvulla syntyneistä olemme tämän näytelmän kokemuksista joitain kokeneet tavalla tai toisella. Jokela ei näytelmässään moralisoi, eikä tuomitse. Hän kuvaa sitä, mitä tunteista tai oikeista asioista puhumattomuus voi aiheuttaa ja mitä monet aiemman sukupolven tekemät virheet siirtyessään seuraaville sukupolville voivat pahimmillaan aiheuttaa. Oiva esimerkki tällaisesta räjähdysalttiista tilanteesta on juhlapöytäkohtaus, jossa pariskunnan pojan Jarnon (Risto Korhonen) idealistinen vaimo Petra (Mari Turunen) sanoo suorat sanat vanhojen ukkojen (Heimon ja hänen törkyturpaisen kaverin Kalen (Jukka Leisti)) touhuille ja kritisoi Virpin hiljaista hyväksyntää tilanteelle. Tämä kohtaus kiteyttää hyvin kaiken sen, mikä tässä näytelmässä on olennaista: itsekkyys, tunteiden tukahduttaminen, puhumattomuus ja jopa katkeruus näkyvät tässä monella tavalla.

Kyseessä on vahva näytelmä, jonka jokainen repliikki on merkityksellinen. Siksi se kaipaa osaavat tulkit näiden ajatusten perillesaattamiseksi. Päävoima on tietenkin Ritva Jalosen ja Heikki Kinnusen esittämässä pariskunnassa. He pienieleisesti, mutta silti voimakkaalla tavalla tuovat esille kaikki ne tuntemukset, jotka heidän hahmojensa sisällä piilevät. Varsinkin Jalonen vetää välillä tiukkoja tunneskaaloja lähes pokerinaamalla, mutta ääntä säästämättä. Kinnunen puolestaan tekee hahmostaan hyvätahtoisen, mutta sisältäpäin herkän miehen, joka on hieman hukassa itsensä ja perheensä kanssa. Nelikymppisiä lapsia esittävät Risto Korhonen ja Elisa Piispanen ovat rooleissaan hyvin luonteikkaita. Varsinkin Korhonen, joka yleensä muistetaan hauskoista rooleista, vetää herkällä otteella Jarnon roolin isälleen tiukkana faktojen vääntäjänä ja äidilleen herkkänä poikana. Perheen ulkopuolisia henkilöitä esittävät Mari Turunen ja Jukka Leisti ovat rooleissaan kuin kotonaan. Molemmat heittävät näytelmän terävimmät kommentit ja nostattavat jutuissaan sopivasti sukupuolten vastakkainasettelua.

Patriarkka ei ole helppo näytelmä, sillä se käsittelee raadollisella tavalla meitä ihmisiä ja varsinkin sukupolvien tapaa käsitellä elämää ja kanssaihmisiä. Vaikka välillä saa nauraa, niin me itse asiassa nauramme itsellemme ja omille tuntemuksille näytelmään liittyvistä asioista. Jokelan teksti pistää katsojan miettimään omia arvomaailmoja ja varsinkin sitä, miksi omat vanhemmat tekevät niin kuin he tekevät.  Patriarkka on tärkeä näytelmä, joka häivyttää liialliset muurit perheen sisältä ja tuo ymmärrystä elämään.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net