STOP THE PRESS!

Kansas – The Prelude Implicit

Kansas - The Prelude Implicit Tuotanto: Zak Rizvi, Phil Ehart, Richard Williams
1. With This Heart 2. Visibility Zero 3. The Unsung Heroes 4. Rhythm in the Spirit 5. Refugee 6. The Voyage of Eight Eighteen 7. Camouflage 8. Summer 9. Crowded Isolation 10. Section 60 11. Home on the Range 12. Oh Shenandoah
Arvio: 4/5

Olen kuullut Kansasia viimeksi joskus 1980-luvulla, joten mulla ei kyllä ollut käsitystäkään, että bändi olisi vähimmässäkään määrin edelleen olemassa. Edellinen levykin on tullut ihan hiljan, no tämän vuosituhannen puolella kuitenkin eli vuonna 2000. Tämä ukkoköörihän tunnettiin joskus progen uranuurtajina mutta kyllä tämä uutuus ehkä nyt enemmän perinteisemmältä aikuisrockilta kuulostaa. Alkuperäisistäkin jäsenistä on vielä mukana rumpali Phil Ehart ja myös kitarataiteilija Rich Williams on keikkunut kuviossa jo vuodesta 1972 saakka.

Miltä nyky-Kansas sitten kuulostaa? Niin, minähän en oikeastaan tiedä mitä tältä retkueelta tulisi odottaa, sillä en minä oikeastaan heidän biisejään juuri muista mutta soundaahan tämä hyvältä. Heti ensimmäinen kappale With This Heart tiputtaa melodisuudellaan aseista eikä homma oikeastaan sen onnettomammin etene jatkossakaan. Ei laatu nyt ihan 12 biisin ajan kestä, välissä on luonnollisestikin lyhyitä notkahduksia, mutta pääosin levy on hienoa kuunneltavaa.

Kansasin soinnin muodostaa huippuunsa hiottu yhteissoitto, jossa progemausteet ovat korkeintaan pieninä hippuina joukossa, kuin muistuttamassa alkuperäisistä ihanteista. Viulut tuovat monessa kappaleessa hienoa sävyä kappaleiden taustalle ja mukana on paljon myös country-aineksia. Yhtyeen uusi sielu on sen tuorein jäsen, kitaristi Zak Rizvi, jonka käsialaa tuntuvat lähes kaikki levyn kappaleet olevan. Mies on selvästi se dynamo, jota viidettä vuosikymmentään käyvä orkesteri on tarvinnut. Homma nimittäin on uskottavaa.

Rizvin ja Williamsin kitarointiyhteistyö on välillä täysin herkkua, parhaimmillaan juuri silloin, kun progevaihde vedetään ohikiitävän hetken ajaksi silmään ja homma lähtee lapasesta. Huonoimmillaan tiluttelusta tulee vähän yksitotisen itsetarkoituksellista ja osittain siitä syystä muutama kappale alentuu tasolle ’tylsä’. Niitä hetkiä on kuitenkin yllättävänkin vähän. Pääasiassa hommasta kuvastuu pakottomuus, kappaleet tuntuvat etenevän hyvin luontevan oloisesti ja silti etenevät kuin juna. Ronnie Plattin vokaaliosuudet on myös mainittava, mies osaa fraseerata kuin itsestään ja hänen pelästyneen kuulas äänensä on kuin syntynyt näihin keskilännen rock-eepoksiin.

Ainahan se on kiva yllättyä iloisesti. Kansas vuosimallia 2016 ei osoita luovuttamisen merkkejä. En osaa sanoa, josko tälle sitten naureskellaan katu-uskottavissa piireissä niin rockin kuin progenkin kultakorvien toimesta mutta kyllähän Kansasin 15. studiopitkäsoitto vetää maton monen nuoremman yrittäjän maton alta.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Inside Out Music, 2016