STOP THE PRESS!

Paljastavat merkinnät (Notes on a Scandal)

paljastava_merkinnatOhjaus: Richard Eyre
Käsikirjoitus: Zoe Hellerin romaanista Patrick Marber
Tuotanto: Robert Fox, Andrew Macdonald, Allon Reich, Scott Rudin
Pääosissa: Judi Dench, Cate Blanchett, Bill Nighy, Andrew Simpson
Arvio: 3,5/5

Paljastavat merkinnät on ovela psykologinen draamatrilleri, joka sijoittuu koulumaailmaan mutta joka voisi yhtä hyvin kertoa vaikkapa autokauppiaista. Barbara on viittä vaille eläkeläinen historianopettaja, joka pitää auktoriteettia ja jöötä yllä silloinkin kun muut opettajat eivät siihen pysty. Hän on myös elokuvan kertojaminä. Opinahjoon saapuu nuorekas ja kaunis kuvaamataidon maikka Sheba, jolla on intohimoa mutta ei oikein pedagogista silmää. Nämä kaksi päällisin puolin erilaista naista ystävystyvät mutta Barbaralle kaikki kaikessa onkin naisen kosketus. Intressit eivät oikein kohtaa, etenkään sen jälkeen kun Barbara käräyttää Sheban touhuskelemasta 15-vuotiaan oppilaansa kanssa. Naisten välille kehittyy jännite, jota Barbara pitää rakkautena ja Sheba painostuksena. Perheitä hajoaa, keltainen lehdistö vuolee kultaa ja totuuksia paljastuu mutta kuka palaakaan lopussa minnekin?

62-vuotias Richard Eyre on vääntänyt mm. Shakespeare-filmatisointeja televisiolle jo hamasta 60-luvusta lähtien. Niinpä kerronta käy sujuvasti ja leikkaus on mallikasta. Elokuvan sävy kaikkiaan antaa vaikutelman harmaudesta, mitä päähenkilöidenkin pään sisällä erinäisistä syistä on. Puolitoistatuntiseksi eepokseksi elokuva alkaa hitaasti, jopa tylsästi mutta räväyttää uutta vaihdetta silmään siinä silmänräpäyksessä, kun kuvisopen peppu sälekaihtimen välistä vilahtaa. Erityisen hienoa on kehittely, jossa kummastakin päähenkilöstä ripotellaan lisätietoa vähitellen. Kaikkea ei annostella heti, vaan vielä elokuvan loppupuolellakin tietyt asiat säilyvät salaisuutena.

Kertoja-Barbaran päiväkirjamerkinnöistä peräisin olevat kertojan ajatukset ovat runsaita ja suorasukaisuudessaan kauniita. Kertojan ääntä on paljon mutta se sopii kuvaan. Eritoten Barbaran havainnot ympäröivästä maailmasta ja erikseen kanssaihmisistä ovat napakoita ja luovat kuvaa hattumaisesta ämmästä, joksi Barbara sitten elokuvan edetessä paljastuukin. Mutta kun tavallaan silti katsoja ei haluaisi hylätä tätä yksinäistä kansan kynttilää, jolle rahastajan satunnainen kosketus bussissa on nivusiin asti räjäyttävä tunne. Naisen motiivi tehdä mitä tekee on tavallaan ymmärrettävä vaikkakin surkea.

Roolitus on onnistunut. Dame Judi Dench saa silmiinkin tunnetta enemmän kuin moni nuorempi. Tai katsokaapa vaikka kohtausta, jossa Barbara hämmästyy joulupäivänä siskonsa tunkeilevaa utelua. Cate Blanchett saa bravuurinsa, kun onnistuu muuntautumaan käsittämättömän hienosti herkkähipiäisestä boheemista raivoisaksi oikeuksiensa puolustajaksi. Bill Nighy on aina karismaattinen ja saa kipinää nytkin petetyn aviomiehen rooliinsa. Vaahtosuisen Nighyn ja Blanchettin tappelukohtaukset ovat elokuvan uskottavinta antia. Ja oikein silmiin- / korviinpistävän paljon eräs suomalainen kännykkämerkki saa mainosaikaa! SE tunnettu soittoääni tuntuu olevan miksattu erityisen äänekkäälle ja itse puhelinta kuvataan niin pitkään että merkki varmasti ehtii erottua.

Vaikka älyllistä trilleriä on tehty paremminkin, on elokuvan valtti sen lyhyydessä, joka tuo napakkuutta kerrontaan, sekä hienossa asetelmassa, joka syvenee pala palalta. Eyre luo siinä määrin vahvoja kohtauksia, että välillä joutuu jopa pitämään sohvasta kiinni mutta enimmäkseen tämä sujahtaa tajuntaan kuin mikä tahansa draama ja ehkä säilyykin siellä hetken.

Extra-osastolla puhuvia päitä riittää pälisemässä elokuvan teosta. Lisäksi trailereita ja kommenttiraitoja, eli ihan peruskauraa, jotka eivät ainakaan itseäni hirveästi innosta.

Renek for Smackthejack.net

Photos copyright by Fox Searchlight Pictures, 2006

Traileri: