STOP THE PRESS!

Shooter

shooterOhjaus: Antoine Fuqua
Käsikirjoitus: Stephen Hunterin romaanin pohjalta Jonathan Lemkin
Tuotanto: Lorenzo di Bonaventura
Pääosissa: Mark Wahlberg, Michael Peña, Kate Mara, Danny Glover, Elias Koteas
Arvio: 3/5

Shooter tarjoaa hengästyttävän toimintapaketin. Kyseessä on perinteisellä otteella väännettyä ammuskelua ja juoksemista, jossa homman nimi on tapa tai tule tapetuksi. Kupletin juoni piilee suunnilleen tässä: Bob Lee Swagger on erakoitunut merivoimien tarkka-ampuja, joka on opetettu isolla rahalla tappamaan ja pysymään hengissä. Etiopian työkeikalla hommat ovat menneet reisille ja sen seurauksena tyyppi on vetäytynyt urbaanin yhteiskunnan sykkeestä. No, eihän siihen kauan mene kun jäbä jäljitetään ja isänmaa kutsuu. Vai mitenhän se nyt on? Presidentin henkeä pitäisi lähteä karpaasin pelastamaan mutta sanotaan sanat lavastus ja salaliitto, niin daijumpikin tajuaa, miten homma menee. Bob Leen liha onkin loppuelokuvan ajan haluttua tavaraa mutta onneksi FBI:sta löytyy liittolainen ja onpa kuviossa yksilahkeinenkin uskottu, joiden avulla selvitellään tilejä eikä ollenkaan hellällä otteella tai kultaisilla kädenpuristuksilla. Ehei, kuulkaas.

Seuraavaa lausetta lienen käyttänyt tämän kategorian leffasta aiemminkin: On yllätys, että elokuvassa ei ole yllätystä. Joskus toimintaroimintaelokuvan nähnyt katsoja tajuaa jo alkumetreillä salaliiton olemuksen ja tietää mitä tuleman pitää. Olisikin ollut parempi, että kuvio, jolla Swagger huijattiin messiin, olisikin ollut totta ja sitä kautta juonta olisi kehitetty mutta mikäs minä olen sanomaan. Tuntuu vaan, että kaikki käsikirjoittajat kopioivat toistensa loppuunkaluttuja kaavoja hyvin minimalistisin muutoksin. Totuuden nimissä on toki sanottava sekin, että nyt tuo käsikirjoituksen puute häiritsee ehkä vähemmän kuin monessa samankaltaisessa rymistelyssä, sillä homma on puettu viihdyttävään kaapuun. Ainakin elokuvan aluksi.

Pätkä alkaa puutua pahasti puolivälin jälkeen, osittain pituutensa takia. Kun kissa-hiiri- leikkiä on nähty tarpeeksi pitkään, tulevat ystävät haukotus ja pitkästys kylään. Vaikka kankaalla näennäisesti tapahtuu, odottaa katsoja vain loppuratkaisun muotoa. Se on tällä kertaa lohduttomuudessaan armoton. Tai no, löytäähän se kissa toki tiensä Bobin kainaloon ja pusipusi mutta voihan juusto, miten vastenmielisen verinen soppa loppuhuipentumasta noin muuten on kursittu.

Bob Lee Swagger on melkein yhtä kova jätkä kuin Jack Bauer tai John McClane. Itse asiassa tämä uusi kovis on tyyppi, jonka edesottamuksia katsoisi jatkossakin, ennemmin kuin vaikkapa oman saagansa saaneen Jason Bournen. Jotenkin ihmeellisellä tavalla entisestä New Kids on the Block- tyypistä Mark Wahlbergista on kasvanut oikein uskottava karaktääri äijä-äksöneihin. Mieshän oli ehdolla jo Akatemia Awardeissa sen kultaisen ukkelin saajaksi Departed- leffasta ja nytkin Wahlberg on raisu oikeudenmukaisuutta ja totuutta etsivänä superpyssymiehenä. Muusta castingista ei paljon voi mainita. Tai ehkä sen, että vanhaa konnaa Danny Gloveria on kiva nähdä valkokankaalla vaikka eipä tässä mies nyt isommin pääse loistamaan.

Musiikkia, lavastusta, pukuja ja teknistä toteutusta myöten Shooter on niin perustoimintadraamaa kuin olla voi. Sopii lajin hevijuusereille ja toki muillekin kahden tunnin pikku jänskäpakettia odottaville. Eritoten viikonlopun alkajaisnollaukseksi tämä on oikein suositeltavaa kamaa ja myöhemmin DVD-iltaan kuin nakutettu. Jos odotat jotain uutta ja mullistavaa, jätä tämä väliin.

Extroista löytyy tavallista mielenkiintoisempi dokumentinpätkä leffan teosta. Ainakin pyssyfriikkien olettaisin kuolaavan hunajaa, kun käydään läpi tarkasti aseiden anatomiaa ja haetaan uskottavuutta ampumakohtauksiin.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Paramount Pictures, 2007

Traileri: